- Olin siviilissä, kun välirauha alkoi. Vuonna 1941 liityin sotajoukkoihin vakinaiseksi. Ei sotaa voi oikein sanoin kuvailla, totta kai alussa pelotti. Perhe jäi Honkajoelle. Mutta tiesin jo hyvissä ajoin että joudun rintamalle, joten osasin varautua tulevaan, sotaveteraani Viljo Lindroos muistelee. - Romani on sen luonteinen, että kun häneltä otetaan vapaus pois…sitä on niin vaikea sanoin kuvata, hän kertoo. Parikymppiselle miehen sotaan meneminen on tietysti kokemus, joka ei häviä mielestä koskaan. Niinpä Viljo Lindroosin muistot kuudenkymmenen vuoden takaa ovat erittäin eläviä.

Viljo Lindroosin muistot sodasta ovat yhä eläviä.

”Monta tuttua kaatui rinnalta”

Honkajoelta kotoisin oleva ja nykyisin Turussa asuva Viljo Lindroos piti muistomerkkiä todella upeana asiana, se teki häneen suuren vaikutuksen. Luonnollisesti muistomerkin kautta ajatukset olivat läsnä sodassa.

- Muita romaneita en rintamalla tavannut, loma-aikana kyllä. Mutta monta tuttua miestä kaatui rinnalta. Sodassa ei katsottu, oletko tumma vai vaalea.
Viljo Lindroosille Suomi on rakas maa asua. Hänen mukaansa vanhemmat ihmiset ymmärtävät isänmaan arvon nuoria paremmin.

- Nuorilla on kyllä lukutaitoa, mutta vanhemmilla ihmisillä on vastaavasti karttunut kokemuksia elämän varrelta, Lindroos vertailee.
Hän toteaa, etteivät nuoret voi ymmärtää, millaista on olla sodassa, eikä hän sitä nuorilta vaadikaan.


Teksti ja kuva: Timo Korpela

 

<-- Romano Mission etusivulle

<-- Romano Boodos -artikkelit