Työharjoittelusta ammattiin   Yhä useampi romaninuori opiskelee itselleen ammatin. Nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajaksi aikova Tino Hagertkin löysi oman alansa työharjoittelun avulla. ”Tämä on mahtavaa”, toteaa innostunut Tino eteensä tulleesta opiskelumahdollisuudesta.

Sunnuntaisin Kallahden nuorisotila täyttyy iloisesta puheensorinasta, tuore kahvi tuoksuu ja stereoissa soi iskelmämusiikki. Vuosaaressa kokoontuu romanien perhekerho, jossa eri ikäiset romanit tapaavat toisiaan pelien, askartelun ja seurustelun merkeissä. Pienimmäinenkin, 2 -vuotias Risto, juoksee muiden mukana sählymaila kädessä. Kaikki kutsuvat Ristoa ”rakkaaksi”.

Tino Hagert, 19 -vuotias, on työharjoittelijana romanien nuorisotyöprojektissa. Tino pelaa kerhoilloissa pingistä, biljardia, tai sählyä lasten kanssa ja katsoo pienimpien perään. Harvoin Tinon täytyy korottaa ääntään, mutta joskus leikit yltyvät liian rajuiksi. Kerhoissa saattaa käydä kerralla kolmekymmentäkin lasta. Kerhotoiminnan lisäksi Tino kiertää erimerkiksi vartijoiden kanssa selvittämässä myymälävarkaustapauksia lasten vanhempien kanssa ja toimii tukihenkilönä huumeriippuvaisille nuorille.

Nuorisotalolla ja kerhoissa lapsesta asti käynyt Tino päätyi harjoittelijaksi sattumalta, kun Itä-Helsingin alueella työskentelevät nuorisotyöntekijät Unelma ja Henry Bollström pyysivät Tinon mukaan. Aikaisemmin Tino oli avustanut ohjaamisessa, mutta työharjoittelun myötä työstä tuli kokopäiväistä. Tino ei ollut aluksi varma, pitäisikö uudesta työstä, mutta epäilyt ovat haihtuneet pian puoli vuotta kestäneen työn aikana.

– Minusta on tosi mukavaa työskennellä lasten kanssa, toteaa Tino. Innostusta on riittänyt, vaikka työmatkaa Nurmijärveltä kertyy viisikymmentä kilometriä. Peruskoulusta päästyään Tino meni töihin hevostalleille Vermoon. Työharjoittelun myötä Tino on innostunut jatko-opiskelusta. Harjoittelun loputtua Tino on päättänyt opiskella nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajaksi. Tino haluaa mielellään työskennellä romaninuorten parissa, sillä tarvetta romanityöntekijöihin on.

Ammatin hankkiminen kiinnostaa monia

Unelma ja Henry opiskelivat nuoriso-ohjaajiksi aikuisiällä ja ovat olleet aktiivisesti luomassa romaneille suunnattua nuorisotyötä. Bollströmit kiertävät myös kouluissa kertomassa romanikulttuurista ja auttamassa tarvittaessa mahdollisissa ongelmatilanteissa.

Bollströmit huomasivat pian, että pelkkä nuorisotyö ei riitä, tarvitaan toimintaa, jossa nuoret ja vanhemmat voivat olla yhdessä. Romanikulttuurissa perheen merkitys on suuri ja lapset pyritään kasvattamaan kunnioittamaan vanhempia.

Perhekerhossa on lämmin tunnelma, mutta sen avulla on pystytty auttamaan myös vaikeissa ongelmissa. Jos nuori tai lapsi on jäänyt koulussa pahasti jälkeen, on perhekerhossa autettu läksyjen kanssa.

Romanien koulutustaso on toistaiseksi vielä paljon matalampi kuin valtaväestöllä. Syynä on erimerkiksi koulutushistorian puute ja se, että romanien asuntotilanne oli 70 - 80 -luvuille asti huomattavasti yleistä tasoa huonompi. Alkeellisista oloista oli vaikea käydä koulua ja ongelmaksi saattoi tulla myös ulkopuolisuuden tunne. Tämän päivän Suomi on kuitenkin huomattavasti monikulttuurisempi kuin seitsemänkymmentäluvun Suomi, ja suvaitsevaisuus ja ymmärrys erilaisia kulttuureita kohtaan on lisääntynyt.

Yhä useampi romani opiskelee itselleen ammatin. Unelma Bollström näkee romaninuorten tulevaisuuden valoisana. Koulu ei ole enää uhka romani-identiteetille, vaan romanien keskuudessa arvostetaan koulutusta.

– Me olemme Henryn kanssa hyvät esimerkit siitä, että meidän mustalaisuus ei ole mihinkään kadonnut, vaikka ollaan opiskeltu ja tehdään työtä. Tukka ei ole vaalentunut mihinkään, Unelma nauraa.

Romanit ovat perinteisesti toimineet käsityöläisammateissa ja eläinten parissa. Näiden ammattien tarve väheni teollistumisen myötä, mutta käsityöläisyyttä arvostetaan taas enemmän.

Musiikki kuuluu myös olennaisena osana romanikulttuuriin. Musiikin parissa kasvavat lapset oppivat usein helposti hallitsemaan eri soittimia. Mustalaiset tangotaiturit ovat koko kansan suosikkeja. Moni nuori romani opiskelee nykyään ammattiin musiikin parissa, soittajana, laulajana tai esimerkiksi pianonvirittäjänä. Myös hoitoala on muodostunut suosituksi opiskelualueeksi.

Tino Hagert suunnittelee erikoistuvansa huume- ja päihdetyöhön, vaikka tietää työn olevan rankkaa. Vuodet työelämässä hevostalleilla eivät ole menneet hukkaan, sillä työnsä kautta Tino oppi yhden ammatin.

– Sen homman minä osaan. Nyt on aika tehdä jotain uutta, Tino sanoo.

Ehkäpä hän voi tulevaisuuden työssään yhdistää kaksi ammattiaan.
 

JENNI TOIVONIEMI

<-- Romano Boodos / Artikkeleita
  
<-- Romano Mission etusivulle