Ka ame hin liijammas Jeesuses amengo dziviba, ame laha dzoor lesta, Amenna hin jakkes aulo Deevelesko kenten.

Ame aahhaha aro Deevelesko huupa. Meen hin tseer, so hin Deevelesko khangari. Ame aahhaha sar phenja ta phaale Deevelessa.

Kenten hin niina nau. Deevel kokares phennela menge aro Jesajasko liin: ”Ma dar, me hin tsinjom tuut. Me hin khaaridom tuut tukko naaveha, tu aahheha mango.”

Naako dauva merknila tukke ta mange baro passiba. Komunis lahhela pes. Jou dzaanela, te jou lela te aahhes pes kokares. Deevel hin tsertas amenna ajasaave, so ame aahhaha.

Ame laha te dzaanen douva, te ame aahhaha Deevelesko kenti: ”Saaren, koonen Deevelesko onnos rikila naalal, aahhena Deevelesko kenti”, Paavalo phennela ta rakkila panna: ”Tume naa liine startosko onnos, so hlengilas tumen pappales aro drahiba. Tumen hin liine onnos, so dela amenge kentosko horttiba, ta jakkes ame daha gooli Abba-Daad. Onnos kokares phennela amengo onneha, te ame aahhaha Deevelesko kenti.”

Bi, ke ame aahhaha kenti, ame niina iegavaha buut. Meen hin tseer, passiba, nau ta iegiba.

Ka ame hajuvaha sar buut ame iegavaa aro Deevelesko kentiba, meen naa putte hyövyla aahhes tsuore elle dukade. Ame laha te dziiven Deevelesko jakhako teelel.

Baro Liineatta ame laha butide dzaaniba dotta, so Deevelesko kentiba merknila: Ame hin liijammas brossiba amengo grehhenna, freidiba, pherto tsinniba, latso iegodzaaniba.

Ame aahhaha latsimen, kamlimen ta brossimen. Uvakaa! Sar baro barvilba ta bahtiba hin aro dai saaro arre!

Hin meen deulikaanen niina buut drouve saaki. Dziviba naa alti aahhela dzeent. Doi hin niina lohiba ta rouviba, mulaniba ta bahtiba, lahhibi ta nahibi. Bi, ame laha te dzaanen mahkar tungiba Deevelesko freidiba ta hleetveegos.

Butvares deulikaanengo narvilba hin douva, te joon na pindzavena Baro Liin jakke buut, te joon dzaanenas lengo iego barvalo stedos aro Deevelesko kentiba. Doolesko doh joon dziivena drahibosko teelal ta lengo dziviba hin pherto tseeribonna.

Tsatsosaaka hin douva, te komunis vojula te lel prissi endo douva, so jou dzaanela iegaves.

Amengo dziviba na ahhela aro fanubosko vast. Ke ame daha Deeveleske volla aro amengo dziviba, jou rikila maan aro tseereskodrom naalide ta ame laha te passen: Sarrako diives hin aro lesko vast.
 

Kun olemme ottaneet Jeesuksen elämäämme, turvautuneet häneen, meistä on tullut Jumalan lapsia. Me kuulumme Jumalan perheeseen. Meillä on koti, joka on Jumalan seurakunta. Me olemme sisaria ja veljiä Herrassa.

Lapsella on myös nimi. Jumala itse sanoo meille Jesajan kirjassa: ”Älä pelkää, minä olen lunastanut sinut, Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun.”

Eikö tämä merkitse sinulle ja minulle syvää turvallisuutta ja luottamusta: Ihminen löytää identiteettinsä. Hän ymmärtää, että hän saa olla oma itsensä. Jumala on meidät tehnyt sellaisiksi kuin olemme.

Me voimme tiedostaa olevamme Jumalan lapsia. ”Kaikki, joita Jumalan Henki johtaa, ovat Jumalan lapsia”, Paavali sanoo ja jatkaa: ”Te ette ole saaneet orjuuden henkeä, joka saattaisi teidät jälleen pelon valtaan. Olette saaneet Hengen, joka antaa meille lapsen oikeuden, ja niin me huudamme Abba isä. Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia.”

Mutta jos olemme lapsia, olemme myös perillisiä. Meille kuuluu, koti, turvallisuus, nimi ja perintö.

Kun tiedostamme mitä Jumalan lapsina omistamme, meidän ei tarvitse enää olla köyhiä eikä kipeitä. Saamme elää Jumalan huolenpidon alaisuudessa.

Raamatusta saamme lisätietoa Jumalan lapseuden merkityksestä. Meillä on syntien anteeksiantamus, rauha, täydellinen pelastus ja hyvä omatunto. Me olemme hyväksyttyjä, rakastettuja ja armahdettuja.

Voi mikä rikkaus ja onnellisuus tähän kaikkeen sisältyykään! Toki meillä kristityilläkin on vaikeuksia. Elämä ei aina ole tasaisen sileää. Siihen kuuluu olennaisena osana iloa ja itkua, surua ja riemua, voittoja ja menetyksiä. Mutta, me voimme murheenkin keskellä tuntea rauhaa ja tasapainoa.

Monien kristittyjen heikkous on se, että he eivät tunne Raamattua niin paljoa, että tiedostaisivat oman ainutlaatuisen asemansa Jumalan lapsina. Siksi he elävät pelon ja suorituspaineita täynnä olevaa elämää.

Ihminen voi käyttää hyväksensä ainoastaan sitä, minkä tietää omistavansa.

Elämämme ei sittenkään ole sattuman varassa. Meidän ei tarvitse pelätä eikä olla huolissamme.

Jos annamme Jumalalle valtuudet elämässämme, hän johdattaa meitä kotitiellä ja saamme uskoa; huominen on Hänen kädessään.