Joka muistaa vielä Tiukulan lastenkodin Valtimolla Pohjois-Karjalassa, hän muistaa varmaan myös Manne Lindin. Manne vietti koko lapsuutensa ja nuoruutensa silloisen Mustalaislähetyksen lastenkodissa lähes sen perustamisesta lähtien aina sen lakkauttamiseen saakka. Ja tiukulalaiseksi mies tunnustautuu edelleen, täytettyään toukokuun lopulla 50 vuotta. Tämä Mannen tunnustus tulee Amerikasta asti. 20 vuotta Manne on ollut ”rapakon takana” ja viihtyy työssään Womelsdorfin lastenkodissa Pennsylvaniassa Yhdysvalloissa. Hänen kutsumuksenaan on vuorostaan tarjota lastenkotilapsille hoivaa ja huolenpitoa. Ja kuinka ollakaan: vaikka Manne onkin maailmalla, on hän löytänyt kodikseen pienen 2000 asukkaan maaseutukaupungin Womelsdorfin.

Manne Lind on matkaillut paljon maailmalla. Kuva Australian-matkalta viime vuonna.

Mannesta puhuttaessa on liian laimeaa sanoa, ettei uskoisi hänen tulleen ”miehen ikään”. Meille hänet tunteville hän pysyy aina iloisena, leikkivänä, tuntevana ja ystävällisenä lapsena. Hänestä huolehtiminen lapsena, nuorena ja
nyt aikuisena on ollut turhaa huolehtimista. Mies on pikemminkin kantanut huolta meistä muista, oltiinpa sitten aikuisia tai lapsia.

Tiukulan joulut muistissa

Syntyjään helsinkiläinen Manne tuli Tiukulan lastenkotiin 1960-luvulla. Hän oli niitä Tiukulan ”peruslapsia”, joita ei tarvinnut heitellä lastenkotisijoituksesta toiseen, vaan jotka saivat kodinomaiset olosuhteet ja pysyvät ihmissuhteet.
-En ole tiennyt vanhemmistani kovin paljon. Isä kuoli, kun olin pikkupoika. Yhteydet äitiini sain vasta paljon myöhemmin. Hän kuoli muutama vuosi sitten, Manne kertoo. Tuula-sisarensa kanssa hänellä on ollut yhteys jo pidemmän aikaa.

Tiukulasta hänellä on lukemattomat määrät lapsuus- ja nuoruusmuistoja.
– Joulut olivat meillä mieleenpainuvia; niissä korostui erityisesti meidän lasten ja henkilökunnan yhteenkuuluvuus. Ja mikä oli Tiukulassa aivan erityisen hyvää, oli ruoka, muistaa Manne.

Minulla itsellänikin on mukava muisto Tiukulan joulun ajasta myös. Harjoittelimme lasten ryhmällä Tiernapoika-esitystä. Manne oli siinä itseoikeutettuna Herodeksena. Kiertelimme useissa joulujuhlissa Valtimolla, Nurmeksessa ja Kajaanissa asti. Saimme kokoon kesän Lapin-retken rahat.

Linja-autokuskin vaikea työnsaanti

Manne kävi kansakoulunsa Tiukulan lähellä Ylä-Valtimon koulussa. Parhaimmillaan lastenkotilapsia oli koulussa samaan aikaan kymmenkunta.
– Yksi opettaja oli rasisti, on Mannen sanottava. Ja jatkaa heti, että monet opettajat eri kouluissa ovat olleet hyviä ja ennakkoluulottomia romanipoikaa
kohtaan.

Kansa- ja kansalaiskoulunsa jälkeen Manne suoritti maanviljelyskoulun Nurmeksessa, armeijan Kajaanissa, ja lähti sitten etsimään elämänuraa
Etelä-Suomeen. Tukena ja turvana oli Mustalaislähetyksen Päiväkummun lastenkoti.
– 1980-luvun alussa olin Rajamäellä linja-auton kuljettajakurssilla.
Siellä opettajat suhtautuivat minuun ihan kivasti. Mutta kun kurssin päättyessä
piti saada harjoittelupaikka, ei sitä minulle järjestynyt.
– Vihdoin löytyi yksi yritys, jossa sain olla kuusi viikkoa töissä. Sitten järjestyi kesätöitä Lahdesta, kun olin hakemasta päästyänikin hakenut. Linja-autonkuljettajan töitä minulleluvattiin kahteenkin paikkaan, mutta kun kävi ilmi että olen romani, ei se onnistunutkaan. Minua ei hyväksytty harjoittamaan
koulutustani vastaavaa ammattia, koska olen romani.

Womelsdorfin lastenkoti

Tämä kokemus oli suurena syynä siihen, että Manne pakkasi laukkunsa ja lähti Amerikkaan tuttavansa luo kesällä 1984. Tämä ensimmäinen reissu kesti
15 kuukautta. Jo silloin syntyi ajatus siitä, että Amerikasta on tuleva hänen uusi kotimaansa. Työpaikka järjestyi Womelsdorfin lastenkodista Pennsylvanian
osavaltiosta. Manne on suuren lastenkodin autonkuljettajana.
- Kuljetan lapsiamme päivittäin kaikkeen mahdolliseen; kouluihin, lääkäriin, perheneuvotteluihin, bussiasemille, kun lapset menevät viikonloppulomille.
Joskus työpäivät ovat pitkiä, joskus lyhyempiä. Lisäksi minulla on viikonlopputyö suuressa huvipuistossa.

Vapaa-aikanaan Amerikan Manne harrastaa uintia, golfia, urheilun seuraamista ja ennen kaikkea matkailua. Hän on käynyt suuren valtion 25 eri osavaltiossa.
Vuosi sitten hän oli kolmen viikon matkalla Australiassa ja muutama vuosi sitten Euroopassa Unkarissa ja Saksassa. Manne vietti Suomessa 40-vuotisjuhlia, ja silloin oltiin koolla koko Tiukulan entisten asukkaiden joukolla.

Amerikan romanit sulautuneet valtaväestöön

Amerikan romanit ovat sulautuneet valtaväestöön niin että heitä ei voi erottaa. Romaneilla ei ole omia kansallisia vaatteita eivätkä he ole niin sukurakkaita
kuin Euroopassa olevat romanit.

Mutta suomalaisia juuriaan entinen Tiukulan lapsi ei ole unohtanut eikä haluakaan unohtaa.
– Olen ylpeä siitä että olen suomalainen täällä isossa maassa. Kun katselen esimerkiksi olympiakisoja, olen aina suomalaisten puolella, tunnustaa Manne.
– Palaanko joskus takaisin Suomeen? En tiedä sitä. Euroopan maissa on joitakin, joissa voisia asua tulevaisuudessa, hän sanoo arvoituksellisesti.

Suomen kieltä ei Manne ole unohtanut. Laaja ystäväpiiri Suomessa saa säännöllisesti postia mieheltä.

50-vuotispäiväänsä Manne viettää kaikessa rauhassa.
– Ikä on vain numeroita. Parasta elämässä ovat ystävät ympäri maailmaa. Mitään muuta en toivo kuin onnellisuutta ja rauhaa ihmisten kesken, sanoo
juuri 50 vuottaan täyttänyt Amerikan Manne.

Niilo Niskanen
Tiukulan entisen lastenkodin
entinen johtaja

<-- Romano Mission etusivulle

<-- Romano Boodos -artikkelit