Romano Missio ry.

 

 




ROMANIKULTTUURI


Käytöstavat arvossaan

Aito ja oikea romanikulttuuri painottaa hyviä käytöstapoja ja kaikkien ihmisten kanssa toimeen tulemista. Romanit pahoittelevat sitä, että monasti pääväestö luokittelee romanikulttuuriin kuuluvaksi sen, jos joku yksilö käyttäytyy huonosti. Ei sellaista saisi laittaa kulttuurin piikkiin. Romanikulttuuri ja tapaperinne eroavat monessa suhteessa pääväestön arvojärjestelmästä.
  


Tervehtiminen

Romanit eivät tervehdi toisiaan kädestä eivätkä esittele itseään sukunimeltä. Kuuluva tervehdys ovella varmistaa sen, että jokainen huoneessa olija tulee tervehdityksi vaikka olisi hieman huonokuuloinenkin. Romanit sanovat tuntemattomillekin romaneille päivää, ja jos on aikaa, jutellaan. Perinteinen romanitervehdys on Tsihko diives (hyvää päivää), johon toinen vastaa Deevel mo del (Jumala suokoon). Hyvästeltäessä sanotaan Aahhen Deuleha (jääkää Jumalan suojaan).


Vanhojen kunnioittaminen

Perheessä keskeinen periaate on vanhojen ihmisten arvostaminen. Vanhempien ihmisten ja erityisesti suvun päämiesten ja -naisten mielipiteitä arvostetaan. Perinteisesti romaniperheessä mies on perheen pää ja nainen sen sydän. Perhettä koskevat tärkeät ratkaisut tehdään kuitenkin useimmiten yhdessä. Nainen pitää perheen koossa, ja mies edustaa perhettä ulospäin.

Perheenjäsenet kunnioittavat vanhuksia esim. teitittelemällä heitä ja ottamalla heidät ensimmäisinä huomioon. Vanhemmilla ihmisillä on oikeus käydä ensimmäisinä pöytään ruokailemaan. Heidän henkilökohtaisia tavaroitaan kohdellaan kunnioittaen, heidän puheitaan ja mielipiteitään kuunnellaan ja heidän läsnäollessaan käyttäydytään asiallisesti. Vanhoilta romaneilta vaaditaan myös heidän asemansa mukaista käyttäytymistä. Siten esim. vanhemmat romanit eivät saa käyttää väärin etuoikeuksiaan vaikeuttamalla läsnäolollaan nuorten ihmisten toimintoja.

Romanien moraali ja tapakulttuuri ovat yleisitämaista, vanhatestamentillista ja kristillistä perintöä. Romanit ovat vaeltaessaan omaksuneet monia uskonnollisia ja moraalisia käsityksiä kuttuureista joissa he ovat olleet pidempään. Suomi-Ruotsin valtakunnan 1500-luvun kristillisistä tavoista on monia tapoja jäljellä romanikulttuurissa vaikkakin ne ovat hävinneet
valtaväestöltä.

Yhteisön piirissä tapahtuvia väärinkäytöksiä käsitellään romaniyhteisön sisällä ja syyllinen saa yhteisön vanhimpien päättämän seuraamuksen, joka yleensä on moraalinen, tietynlainen maineen menetys. Tämä voi jonkun mielestä olla mitätön rangaistus, mutta todellisuudessa sen teho on suuri. Romaniyhteisössä kunniakäsitetoista romania kohtaan on ollut erittäin
korostunut. Myös lähiomaisten maine saattaa kärsiä rikkomuksen vuoksi. Seuraamuksen kollektiivisuus johtuu yhteisön normeista, jotka velvoittavat ottamaan vastuuta omaisista ja heidän teoistaan.

Julkisuudessa joidenkin romanien keskinäiset yhteenotot ovat saaneet virheellisiä nimityksiä. Perinteisesti romanien keskuudessa on toiminut väistämis- ja välttämismekanismi. Jos toiselle on aiheutettu vakavaa vahinkoa, silloin syyllinen ja hänen lähiomaisensa ovat pyrkineet välttämään kaikin keinoin vahingon kärsineitä. Syyllisen osapuolen lähin suku muuttaa muualle niin kauaksi aikaa, että asia sovitellaan tai unohdetaan.

Vanhojen kunnioittaminen edellyttää siis tiettyjen tapojen noudattamista. Nuorempi romani ei halua edes asua vanhemman romanin yläpuollella, sillä nuoremman ei ole kohteliasta asua tai oleskella vanhemman yläpuolella.


Häveliäisyys ja siveellisyys

Moraalikäsitykset liittyvät siveyteen ja häveliäisyyteen. Nuori ei halua olla vajavaisesti pukeutunut eikä puhua sopimattomia vanhempien ollessa läsnä. Seurustelevat nuoret eivät esim. halaile tai istu lähekkäin vanhempien ihmisten läsnäollessa. Niinpä samaa sukupolvea tai hieman vanhemmat valmentavat nuoria näissä elämän kysymyksissä Perheen yhteenkuuluvuus ja yhteys sukuun on tärkeää. Suku on romanille kokonaisuus, johon tukeutua ja johon he tuntevat kuuluvansa. Jossain mielessä suku on sama kuin yksilö.


Lapset

Lapset kunnioittavat vanhempiaan. Tätä tapaa on romaniyhteisössä noudatettu huomattavasti tiukemmin kuin valtaväestön keskuudessa.

Lasten omaehtoista toimintaa ja luovuutta pidetään arvossa ja lapset saavat pienestä pitäen erityisesti äideiltään arvostusta, läheisyyttä ja lämpöä. Lasten puhtaudesta ja vaatetuksesta huolehditaan yhtä hyvin kuin aikuistenkin. Niinpä Romanilapset ovat usein juhlatilaisuuksissa puettu kauniisti ja siististi.

Lapsen aikuistuessa hänen asemansa perheessä ja yhteisössä muuttuu monella tavalla. Kun tytöstä kasvaa neitonen, hän yleensä pukeutuu perinteiseen romaniasuun, joka on merkki muille hänen aikuistumisestaan. Tästä lähtien häntä kohdellaan aikuisena, ja hänellä on aikuisen oikeudet ja velvollisuudet. Koska tytär on kasvanut yhteisössä, jossa melkein kaikilla naisilla on perinteinen asu, tuntuu nuoresta tytöstä luonnolliselta pukeutua siihen.

Jokainen tekee kuitenkin itse ratkaisunsa. Jos ei pukeudu perinteiseen asuun, hän haluaa kuitenkin vanhojen romanien läsnäollessa pukeutua kunnioittavasti säädylliseen asuun.

Niinkuin nuorten seurustelu ja yhteenmuuttaminen ovat häveliäisyyteen liittyviä asioita samoin lapsen odotusaikakin sillä se viittaa sukupuolisuuteen, ja sen vuoksi siitä eikä lapsensynnytyksestä puhuta vanhempien romanien kuullen. Lapsenodotus peitellään mahdollisimman pitkään. Lapsi on toki toivottu asia, mutta se näytetään vasta kun lapsi on
maailmassa. Lapsen tultua kotiin lapsesta ja äidistä huolehditaan niin, että äidin ei tarvitse tehdä ruokaa vaan hänelle tuodaan ruoka erikseen. Äiti on kotona ikäänkuin ylimääräisellä äitiyslomalla, jolloin muu perhe toimittaa keittiö askareet ja äiti hoitaa lasta.


Puhtaustavat

Romanikulttuuriin kuuluu tarkkoja puhtauteen ja häveliäisyyteen liittyviä tapoja. Kiertävää elämää viettäessään heidän on ollut pakko pyrkiä huolehtimaan puhtaudesta niin hyvin kuin mahdollista. Toisaalta tavat ovat ylläpitäneet sisäistä järjestystä ja yhtenäisyyttä.

Puhtauteen liittyvät tavat toimivat myös elämän ohjeina. Puhtaus on sekä fyysistä puhtautta että symbolista. Niinpä sitä mikä on alhaalla maassa ei saa nostaa sinne missä pitää olla puhdasta kuten pöydässä tai keittiössä. Ei myöskään sitä mikä on "puhtaalla" kuten pöydällä saa laittaa "alas" maahan. ( Kirkon työntekijöiden kannattaakin kysyä vierailessaan romaniperheessä mihin hän voi laittaa esim. tuomansa tavarat, jottei hän aiheuta hämmennystä käyttäytymisellään.)

  



Puhtaus on sekä fyysistä puhtautta että symbolista.

Puhtaus perinne nousee vaeltavan kansan konkreettisesta tarpeesta erottaa eläintenhoito hygieenisesti terveyssyistä niin asumisessa, ruokailusta ja terveydenhoidossa. Selkeät käsitykset siitä, että jaloissa ja käsissä kulkeutuu vaarallista likaa ellei puhtaudesta huolehdita on ollut selvää kaikille vaeltaville ja matkustaville.

Romanikulttuurissa ei ole sääntöjä siitä, mitä ruokia saa syödä ja mitä ei. Puhtauskäsite ilmenee suhtautumisessa ruokaan ja ruokailuvälineisiin, joita ei siis laiteta lattialle tai paikkoihin, joissa istutaan tai kävellään. Vastaavasti lattialta ei nosteta pöydälle mitään. Keittiön astiapyyhkeitä ja pöytäliinoja ei pestä muun pyykin yhteydessä. Vaatteiden pesussakin on omat sääntönsä.

Romanien liikkuva työ eläintenhoitajina ja kulkukauppiaina aiheutti sen, että oli erittäin tärkeää välttää sairauksien tarttuminen kaikin keinoin. Puhtaudesta pidettiin tarkkaa huolta. Vakavasti sairaalla ja vast´ikään lapsen saaneella oli omat astiat, jotka pestiin erillään muista ja poistettiin käytöstä, kun niitä ei enää tarvittu. Sairaan vuodevaatteet pidettiin tarkasti erillään muista, vaihdettiin usein ja ne pestiin keittämällä. Käsien pesulla on ollut tärkeä merkitys tartunnan ehkäisyssä. Monissa romaniperheissä näistä hygieniatavoista pidetään edelleen kiinni.

Henkilökohtaisesta puhtaudesta huolehditaan tarkasti mm. pesemällä usein kädet. Kädet on pestävä aamulla sekä aina aterialle mentäessä. Huomaavainen valkolaisvieras käy vieraillessaan romanikodissa ennen kahvinjuontia pesemässä kätensä.


Pukeutuminen

Romanien tapakulttuuri korostaa yhtenäisyyttä. Vaatetus ilmentää romaniväestön omaleimaisuutta ja kulttuuria. Näkyvin ulkoinen tunnusmerkki on romaninaisen perinteinen puku, jota arvostetaan oman kulttuurin arvostuksen pohjalta. Ei ole samantekevää miten romaninainen pukeutuu, sillä hänen on otettava huomioon perinteiset tavat, ja myös toisten heimoon kuuluvien mielipiteet.


Kuolema ja hautajaiset

Hautajaisissa romaneilla on omia tapojaan. Ennen toimituksia seurakunnan työntekijän on hyvä yhdessä romanien kanssa keskustella kaikesta toimitukseen liittyvästä, myös romanien omista tavoista.

Romaniyhteisön jäsenen kuoltua hautajaisvalmisteluista huolehtivat vainajan lähiomaiset. Hautajaisiin ei välttämättä lähetetä edes kutsukorttia, vaan sinne saapuvat kaikki, joille vainaja on ollut tärkeä. Myös vainajan lähiomaisten ystävät voivat tulla hautajaisiin tukemaan omaisia ja ottamaan osaa suruun, vaikka he eivät olisi tunteneetkaan vainajaa.

Hautajaispäivää edeltävänä iltana kokoonnutaan hautajaistaloon tai vainajan perheen kotiin. Sen yön lähiomaiset ja jotkut vainajan lähiystävät valvovat. Vanhukset ja lapset laitetaan nukkumaan, kun he väsyvät. Kenenkään ei ole pakko valvoa, mutta yleensä ainakin muutamat lähiomaiset valvovat koko yön. Yön aikana pidetään hartaustuokioita ja muistellaan yhdessä vainajaa. Pöydässä on syötävää.

Romanit kunnioittavat vainajaa kun hän on viimeistä yötä maan päällä ja seuraavana päivänä hänet lasketaan hautaan. Niinpä viimeisenä yönä menetys koetaan lopullisena.

Hautajaispäivänä arkku tuodaan hautajaistalon pihalle tai sisään jo aamulla. Sen äärellä otetaan muistoksi valokuvia lähiomaisista, ystävistä ja tutuista. Aamulla lauletaan hengellisiä lauluja ja pidetään hartaus.

Kappelissa voi olla lyhyt hiljentyminen, mutta itse siunaaminen pidetään haudalla. Pappi siunaa tavallisen kirkollisen kaavan mukaan. Seppeleet ovat kauniita. Joku omainen tai ystävä lukee seppeleiden muistokirjoitukset kuuluvalla äänellä. Haudalla otetaan vielä valokuvia ja lauletaan, sitten väki palaa hautajaistalolle ja hartauden jälkeen on vielä ruokailu ennen kuin lähdetään kotimatkalle.

Vainajan kotona ja perheen luona on tukijoita hautajaisiin asti ja niidenkin jälkeen yleensä jää joitakin romaneja omaisten kotiin. Juuri hautajaisten jälkeen menetys koetaan yhä voimakkaana, kun tilanne on rauhoittunut. Siksi romanit käyvätkin hautajaisten jälkeen jonkin aikaa säännöllisesti lähiomaisten luona.

Haudan hoitoa pidetään tärkeänä. Jos asutaan toisella paikkakunnalla eikä pystytä itse huolehtimaan haudasta, silloin siitä maksetaan paikkakunnan haudanhoitajalle. Suku käy yleensä haudalla säännöllisesti vieden kukkia ja kynttilöitä.


Seurakuntatilaisuudet

Kun romanit ovat yhdessä muun seurakunnan kanssa, tulee tilaisuuden järjestäjien tietää tärkeimpiä asioita heidän kulttuuristaan, ja ottaa ne siten huomioon, ettei estetä heidän osallistumistaan.

Kun yhteisiä tilaisuuksia järjestetään, kannattaa kuulla paikkakunnan vanhoja romaneja, koska heillä on omassa keskuudessaan suuri arvovalta. Muutenkin järjestelyjä olisi syytä tehdä yhdessä romaniväestön edustajien kanssa. Seurakuntien työntekijät voisivat rohkaista romaneja itse toimimaan seurakunnassa, jotta se vastaisi enemmän heidän tarpeitaan
ja odotuksiaan. Kun romaneille annetaan arvostusta ja vastuuta, eikä heitä pidetä vain vastaanottavana osapuolena, heillä on motivaatiota pysyä seurakuntayhteydessä pidempäänkin. Yhteistyötä romanien kanssa pitäisi lisätä kaikessa seurakuntatyön suunnittelussa ja seurakuntaelämään osallistumisessa.


Kirkolliset toimitukset

Kirkollisten toimitusten merkitys voi nykyisestään korostua, sillä kastetilaisuuksissa ja hautajaisissa voi avautua mahdollisuus ymmärtää romanikulttuurin erilaisia perinteitä ja löytää uusia tapoja ja toiminta-ajatuksia.

Romani-häiden vietossa tulisi erityisen tarkkaan kuunnella romanikulttuuria ja arvostaa sen häveliäisyysperinteitä.

Romanit pitävät suuressa arvossa kirkollisia toimituksia, erikoisesti kastetta ja hautajaisia. Romanit pitävät kummin tehtävää tärkeänä, siksi kastepuheessa on hyvä kertoa, mitä seurakunnan kummius merkitsee.

Ennen toimituksia seurakunnan työntekijän on hyvä yhdessä romanien kanssa keskustella kaikesta toimitukseen liittyvästä, myös romanien omista tavoista.


Uskonto

Romanit ovat yleensä omaksuneet oleskelumaansa pääuskonnon. Suomen romaneista suurin osa kuuluu luterilaiseen kirkkoon. Viime vuosina osa romaneista on liittynyt vapaiden suuntien kannattajaksi, sillä romaneilla on tarve ilmaista tunteita ja kokemuksia. Uskonasioita kunnioitetaan ja uskosta keskustellaan avoimesti. Ateisteja ei romanien parissa ole.


Valtaväestö ja romanikulttuuri

Romanit eivät vaadi pääväestön edustajilta varsinaisesti omien käytös- tai pukeutumistapojensa noudattamista. Mutta hienotunteisuutta osoittaa, että sellainen pääväestön edustaja, joka työskentelee romanien kanssa, esim. leiriohjaaja, ottaa huomioon romanien käytös ja pukeutumistavat. Jos työntekijä on pukeutunut shortseihin, minihameeseen tai muuhun paljastavaan asuun vanhempien romanien läsnäollessa, nuoremmat romanit saattavat siitä syystä olla hämillään.

Kirkko ja Romanit työryhmä perustettiin 17.11. 1994

 



<-- Romaneiden historiaa

<-- Romano Mission etusivulle