Yleinen pahoinvointi ja köyhyys yhteiskunnassamme ovat lisääntyneet. Yleisimmät syyt näihin ovat päihteiden käyttö ja mielenterveys-ongelmat. Suurimmat laskun maksajat tästä pahoinvoin- nista ovat lapset ja nuoret.   Kyvyttömyys asettaa lapsen tarpeet etusijalle on näkyvä piirre kaikissa lastensuojelun toimenpiteitä tarvitsevissa perheissä. Varhainen puuttuminen lasten turvallisuuden takaamiseksi on ensisijainen tavoite. Varhaiseen puuttumiseen edellytykset antaa lastensuojelulain kokonaisuudistus, jota on odotettu pitkään.

”Lapsi on kuin puutarha, jota on taidolla hoidettava, jotta lapsi kukoistaisi ja saavuttaisi sen tehtävän ja olemuksen, mihin hänet on luotu ja tarkoitettu. Vastuu on meidän kaikkien yhteinen”, kirjoittaa Leena Rauhala.

Laki antaa edellytykset puuttua lasten pahoinvointiin nykyistä aikaisemmassa vaiheessa, parantaa lastensuojelutyön laatua, edistää kuntatason lastensuojelun ja lapsipolitiikan suunnitelmallisuutta ja selventää kuntien välistä kustannusten jakoa. Tärkeimpiä muutoksia on myös se, että laki selkiyttää asianosaisten oikeusturvaa lapsen huostaanottoprosessissa.

Kokonaisuudessaan laki siis tulee vahvistamaan lastensuojelutyön lapsilähtöisyyttä ja konkretisoi lapsen edun määrittelyä. Tähän kuuluu lapsen henkilökohtainen tapaaminen viranomaistaholta sekä hänen läheisverkostonsa kartoittaminen. Lapsen omaa osallistumista ja vaikuttamista tulisi uudistetussa laissa kuitenkin vielä enemmän korostaa.

Lapsella oikeus kasvurauhaan

Lapsella on oikeus kasvurauhaan. Tämän turvaamiseksi on lapsen saatava turvallinen kasvuympäristö, jossa hänen ei tarvitse pelätä mitään. Lapsen oikeuksiin kuuluu myös riittävä yöuni, terveellinen ja riittävä ravinto sekä koulutus, joka avaa väylän haluttuun, parempaan ja laadukkaampaan elämään.

Perhe on nuorelle kaikkein tärkein asia ja siksi kouluttautumiseen tarvitaan ensisijaisesti vanhempien tukea ja kannustusta. Yhteiskunnan tehtävä on tukea lapsia heidän mahdollisissa koulutuksellisissa erityistarpeissaan.

Lasten ja nuorten yksilöllisiä valmiuksia tulee sekä vanhempien että koulun tukea ja auttaa heitä löytämään oma ammattialansa.

Ennaltaehkäisevä toiminta on aina inhimillisesti ja taloudellisesti kannattavampaa kuin jälkien korjaaminen. Lastensuojelussa avohuollon palveluiden tulee olla ensisijaisia, koska niillä  voidaan ehkäistä mm. huostaanottojen tarvetta, joita on hälyttävän paljon. Kotipalvelut sekä perhe- ja kasvatusneuvoloiden palvelut ovat edelleen
laman jälkeisessä jamassa. Tämä asia tulisi kiireesti korjata, sillä palveluiden käyttö korreloi suoraan perheiden hyvinvointiin.

Perheiden rikkoutuminen, vanhempien työttömyys ja toisaalta työpaineet, päihteet sekä mielenterveyskriisit uhkaavat lasten psyykkistä ja fyysistä terveyttä. Laki ei riittävästi velvoita valtiota ja kuntia ennaltaehkäisyyn. Painopiste on tällä hetkellä korjaavilla toimenpiteillä.

Lasten ja nuorten kasvun tukemiseksi olisi asuinpaikasta tai vanhempien sosiaalisesta asemasta riippumatta turvattava aamu- ja iltapäivätoiminta, mahdollisuus liikuntaharrastuksiin ja taidekasvatukseen sekä nuorille tilaisuus vaikuttaa heitä itseään koskeviin asioihin. Lapsissa on tulevaisuus. Yhteiskunnan arvot ovat muuttuneet yksilökeskeisyyden suuntaan, mutta toivon, että vielä löydämme ’koko kylä kasvattaa’ -hengen uudelleen. Perheiden hyvinvointiin perustuu yhteiskunnan hyvinvointi ja turvallisuus. Tämän edistämiseen tulee meidän kaikkien sitoutua.

Lapsi on kuin puutarha, jota on taidolla hoidettava, jotta lapsi kukoistaisi ja saavuttaisi sen tehtävän ja olemuksen, mihin hänet on luotu ja tarkoitettu. Vastuu on meidän kaikkien yhteinen.


Leena Rauhala
Kansanedustaja (kd)
Sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsen

 

<-- Romano Mission etusivulle

<-- Romano Boodos -artikkelit