REPPU JA ROMANILAPSI -PROJEKTI
 
 
Romanilapsi päivähoidossa ja esiopetuksessa
 
 
 
Romanilapsi päivähoidossa

Romanilasten osallistuminen päivähoitoon on yleistynyt 70-luvulta lähtien. Aikaisemmin päivähoidon tarvetta ei juurikaan ollut. Heikosta asuntotilanteesta ja niin sanotusta entisajan elämäntavasta johtuen lapset olivat vanhempiensa, sisarustensa tai muiden sukulaistensa hoidettavana. Vanhemmat sisarukset saattoivat osallistua nuorempien hoitoon, koska koulun käynti ei ollut vielä tuolloin yleistä. Myös kulttuurin suojeleminen silloisen sulauttamispolitiikan aikana vaikutti romanien ja valtaväestön välisiin suhteisiin. Lapset haluttiin pitää kotona ja oman kulttuurin piirissä.
 

 

Asunto- ja muun sosiaalisen tilanteen parantuessa ja yhteiskunnan siirtyessä monikulttuuriseen politiikkaan myös romanit ja valtaväestö ovat lähentyneet toisiaan. Koulun käymisestä on tullut lasten arkipäivää ja myös monet vanhemmat osallistuvat koulutukseen tai ovat mukana työelämässä. Romanilasten päivähoidon järjestäminen on tullut ajankohtaiseksi monelle romaniperheelle. Tästä huolimatta romanilasten osallistuminen päivähoitoon ja esiopetukseen on edelleen harvinaisempaa kuin valtaväestön lasten.

Lapset ovat usein kotihoidossa, koska ainakin toinen vanhemmista on kotona. Työttömyys romanien kohdalla on heikosta koulutustasosta, työelämän romaniväestöön kohdistuvista asenteista ja yleisesti heikosta työllisyystilanteesta johtuen tavallista. Toisena syynä lasten hoitamiseen kotona on, että romaninainen hankkii arvostuksensa sen oman kulttuurinsa piirissä sen mukaan kuinka hyvin hän hoitaa kotinsa ja perheensä. Lasten hoitaminen kotona on kunnia-asia. Samalla lapset sisäistävät romanikulttuurin ja oppivat heiltä myöhemmin vaadittavia sosiaalisia taitoja. Vanhemmat saattavat kokea lasten kotona hoitamisen myös lapsen turvallisuutta lisäävänä. He haluavat suojella lastaan mahdollisimman pitkään yhteisön ulkopuolelta tulevilta ennakkoluuloilta ja negatiivisilta asenteilta.

Päivähoitoon osallistuminen on kuitenkin yleistymässä vanhempien opiskelun yleistymisen, työtilaisuuksien lisääntymisen ja yleisen tietämyksen leviämisen myötä. Päiväkodin mahdollisuudet ottaa romanilapsi huomioon päivähoidossa ovat kuitenkin olleet tähän saakka melko rajalliset. Heidän ammatillinen koulutuksensa sisältää vähän tai ei ollenkaan tietoa romaneista, eikä heillä ole ollut romanikulttuuria koskevaa materiaalia käytettävissään päiväkodissa.

Romanilapset ovat lapsia siinä missä muutkin lapset, mutta on joitakin asioita, joiden osalta he erottautuvat valtaväestöön kuuluvista lapsista. Lapsen asema ja vanhempien kasvatustavoitteet ovat romanikulttuurissa hieman erilaiset kuin useimpien muiden lasten. Kaikki vanhemmat toivovat lapsilleen parasta. He toivovat, että lapsista tulisi onnellisia ja että he menestyisivät elämässä. Romanikulttuurissa lasten onnellisuus koostuu tietynlaisesta vapaudesta, sosiaalisten taitojen hallinnasta ja tiiviistä yhteisöön kuulumisesta. Vapaus ei tarkoita vallattomuutta, vaan ehkä enemmänkin kiireettömyyttä ja elämistä ilman suuria suorituspaineita. Lasten "preppaaminen" suorituspainotteiseen yhteiskuntaan ohjelmoituine päivärutiineineen ovat vieraita. Lapset elävät vanhempiensa rinnalla osana koko yhteisöä ja kulttuurin siirtyminen sukupolvelta toiselle tapahtuu luonnollisen kanssakäymisen kautta. Vanhempien ihmisten kunnioittaminen ja kaunis käytös kuuluvat vanhempien keskeisimpiin kasvatustavoitteisiin.

Päiväkodin rytmi ja kellonaikoihin sidottu toiminta voivat olla vieraita romaniperheille, mutta keskinäisen yhteisymmärryksen ja kompromissien löytäminen on mahdollista vanhempien ja päivähoidon henkilöstön keskinäisen yhteistyön ja neuvottelujen avulla. Koulumaailma on vielä tarkemmin ajallisesti määriteltyä kuin päiväkodin toiminta ja siksi tietyn säännöllisyyden ja rutiininen oppiminen on tärkeää myös romanilapselle.

Tavallista on, että lasta tuo ja vie päiväkodista yleensä äiti tai isä, joskus kenties vanhemmat sisarukset, isovanhemmat tai joku väliaikainen hoitaja. Lapsen asioista huolehtivat pääasiassa omat vanhemmat. Romanikulttuurissa voidaan puhua niin sanotusta laajennetusta kasvatusvastuusta. Tämä tarkoittaa sitä, että lapsesta voi huolehtia myös joku muu omainen vanhempien lisäksi tai sijasta. Ensiarvoisen tärkeää molemminpuolisen luottamuksen saavuttamiseksi on yhteistyö lapsen vanhempien ja perheen kanssa.

Lapsen yksilöllisten tarpeiden huomioiminen on päiväkodin normaalitoimintaa, olipa kyseessä sitten romanilapsi tai joku muu. Romanilasten kohdalla tämän lisäksi tulee ottaa huomioon hänen kulttuurillinen taustansa. Vuonna 1995 voimaan tullut päivähoitoasetuksen muutos velvoittaa ottamaan huomioon suomen-, ruotsin-, saamen-, romanin- ja viittomakielen huomioon ja tukemaan sitä päivähoidossa yhteistyössä kulttuurin edustajan kanssa. Toisin sanoen romanilasten kieli ja kulttuuri tulee huomioida ja olla yhteistyössä muiden romanien kanssa.

Miten romanikulttuuri sitten voidaan ottaa huomioon? Materiaalia ei ole ainakaan aikaisemmin ollut juuri tarjolla. Seuraavassa on muutamia vinkkejä kulttuurin huomioon ottamiseksi.

1. Ole itse aktiivinen ja tutustu romaneja koskevaan kirjallisuuteen
2. Keskustele lapsen vanhempien tai muiden romanien kanssa.
    Esitä kysymyksiä. He varmasti vastaavat mielellään.
3. Jos paikkakunnallasi on niin sanottuja romaniyhdyshenkilöitä,
     jotka ovat yhteistyössä sekä romaniväestön että viranomaisten
     kanssa, pyydä heitä tulemaan päiväkotiin kertomaan kulttuurista.
     Voit myös pyytää lapsen omaisia.
4. Hanki päiväkotiin romanimusiikkia. Esimerkiksi
    Opetushallituksesta voi tilata romanilasten laulukasettia.
5. Etsi kuvia, joissa on romaneja ja käytä niitä mahdollisuuksien
    mukaan toiminnassa
6. Hanki romanisatuja. Niitä on saatavana esimerkiksi kirjastoissa
     ja romanijärjestöissä
7. Anna lapsen kertoa ja esittää omaa kulttuuriaan




Romanilapsi esiopetuksessa

Esiopetusuudistuksen myötä on esiopetuksen sisältöihin, laatuun ja vaikuttavuuteen alettu kiinnittää entistä enemmän huomiota. Myös romanilasten huomioiminen esiopetuksessa on tullut ajankohtaiseksi. Joidenkin tutkimusten ja käytännön kokemuksen mukaan on havaittu, että romanilasten koulunkäyntivalmiudet ovat erilaiset kuin valtaväestön lapsilla. Heidän sosiaaliset taitonsa ovat usein hyvin kehittyneet ja heitä pidetään avoimina, iloisina ja kohteliaina lapsina. Ryhmään sopeutuminen ei yleensä tuota suuria ongelmia. Puutteita sen sijaan on havaittavissa muun muassa hienomotorisissa taidoissa sekä kielellisissä taidoissa.

Romanilapset ovat usein vähemmän tottuneita piirtämään, leikkaamaan tai liimaamaan ja nämä taidot vaativat harjoitusta. Hienomotoristen taitojen lisäksi romanilasten kielelliset valmiudet tulisi ottaa esille. Vaikka romanit puhuvat äidinkielenään suomea, on kielen käyttö ja sisältö erilaista kuin koulussa käytettävä kieli. Sanavarasto voi olla suppeampi ja monet abstraktit käsitteet vieraita. Romanilapsille tulisikin tarjota niin sanottua suomen kielen kielikylpyä, jotta heillä olisi paremmat mahdollisuudet päästä koulun alkuun rinta rinnan luokkatovereidensa kanssa.

Romanilapsella on oikeus saada myös opetusta omalla kielellään eli romanikielellä. Romanikieltä voivat opettaa romaniväestöön kuuluvat henkilöt, joilla on romanikielen opettajan koulutus. Useilla paikkakunnilla romanikielen ja kulttuurin opettajat toimivat kiertävinä opettajina eri kouluissa ja päiväkodeissa. He ovat usein myös koulunkäyntiavustajia sekä oppilaiden tukihenkilöitä. Mikäli paikkakunnalla ei ole koulutettua romanikielen opettajaa, voi tarvittaessa pyrkiä hankkimaan muun soveltuvan koulutuksen omaavan romaniväestöön kuuluvan henkilön tukihenkilöksi.

Romaniväestöstä on viime vuosien aikana valmistunut useita lastenhoitoon erikoistuneita lähihoitajia, ja heidän työllistämisensä päiväkoteihin (ensisijaisesti niihin joissa on romanilapsia) tulisi edistää. Vaikka lapsella ei olisikaan mahdollisuutta saada kielen opetusta, olisi hänen kulttuurisen identiteettinsä kehittymisen kannalta tärkeää, että hoitotyöhön voisi osallistua romaniväestöön kuuluvia henkilöitä.

ROMANILAPSI PÄIVÄHOIDOSSA JA ESIOPETUKSESSA

Romanilasten osallistuminen päivähoitoon on yleistynyt 
1970-luvulta lähtien.
 
Aikaisemmin:
- asuntotilanne
- elämäntapa
- kulttuurin suojeleminen

1970-luvulta
- kulttuurin avautuminen
- koulutukseen osallistuminen
- yhteiskuntaan integroituminen

Kulttuurin merkitys:
- naisen arvostus
- identiteetin kehittyminen
- lapsen suojeleminen

Yhteiskunta:
- hoidolliset tarpeet
- sosiaaliset tarpeet

Lainsäädäntö:
- 1995 PÄIVÄHOITOASETUKSEN MUUTOS,
- SUOMEN-, RUOTSIN-, SAAMEN-, ROMANIN- JA VIITTOMAKIELI
  JA MAAHANMUUTTAJALASTEN OMA KIELI JA KULTTUURI
  OTETAAN HUOMIOON JA SITÄ TUETAAN PÄIVÄHOIDOSSA
  YHTEISTYÖSSÄ TÄMÄN KULTTUURIN EDUSTAJAN KANSSA.

Esiopetuksen merkitys romanilapselle
- kouluvalmiudet
- kielelliset valmiudet

Romanikulttuurin huomioon ottaminen päivähoidossa (alkuopetuksessa)
- ei olemassa materiaalia koulutukseen tai käytännön työhön
- vanhempien osuus
- kielellisten valmiuksien vahvistaminen
- oman kielen opetus
- yhteistyö romaniväestön kanssa

 

--> Erilaisuuden kohtaaminen
  
    
<-- Reppu ja romanilapsi -projektin sisällys
 
<-- Romano Mission etusivulle