Rasismin vastaisen maailmankonferenssin  jälkipuintia   Etelä Afrikassa, Durbanisssa vietettiin maailmanlaajuista rasimin vastaista konferenssia 31.8-7.9.2001. Konferenssiin osallistuivat virallisten valtuuskuntien lisäksi tuhansia kansalaisjärjestöjä eri puolilta maailmaa.

Seurasin median välityksellä keskustelua, jota konferenssissa käytiin. Kiinnitin huomiota kuinka Lähi-idän kriisi nostatti monet kansalaisjärjestöjen edustajat julkisesti osoittamaan mieltään Israelin politiikkaa vastaan. Kansalaisjärjestöt ovat yhdessä luoneet loppuasiakirjaluonnoksen, jossa he tuomitsevat Israelin kovin sanoin.
 
Norjan kansainvälisen kehityksen ministeri Anne Kristin Sydnes otti kantaa tilanteeseen ja ilmaisi huolensa siitä. "Jos jokainen meistä haluaa välttämättä pitää kiinni omista ehdotuksistaan eikä mistään muusta, niin tämä konferenssi tulee epäonnistumaan", vakuutti ministeri Sydnes, kokouksen edustajille ja jatkoi. "Siksi meidän on oltava avoimempia, katsottava eteenpäin ja oltava rakentavia. Meidän on etsittävä kompromissia, eikä konfliktia."
 
Sydnes viittasi Lähi-idän tilanteeseen, jossa juutalaiset kuin myös palestiinalaiset joutuvat kärsimään. Juutalaiset kokevat olevansa oikeutettuna Jumalan kansana "luvattuun maahansa." Israelilaiset ovat mielestään tehneet useita kompromisseja, mutta kokevat palestiinalaisten johtajan Jasser Arafatin pettäneen heidät. Palestiinalaisten itsemurhaiskut ja juutalaisten vastaiskut kostona ovat lisänneet jännitystä ja laajemman sodan uhkaa Lähi-idässä. Jasser Arafat ei puolestaan jaksa uskoa Israelilaisten vilpittömyyteen. Lähi-idän tilanne näyttää kärjistyvän ellei molemmin puolin kunnioiteta ihmisoikeuksia.
 
YK:n pääsihteerin Kofi Annanin totesi lehdistötilaisuudessa ettei Lähi-idän alueen ongelma ole ainut missä ihmiset kärsivät. Pääsihteeri toivoo, että löydetään yhteinen kieli, jolla voidaan puhua jokaisessa tilanteessa ja voidaan ottaa huomioon tunteet ja kivut, joita haavoittuvimmat ihmiset kaikkialla maailmassa kokevat. Pääsihteeri korosti kansalaisjärjestöjen, koulutuksen ja nuorten osuudella olevan merkitystä rasismin voittamisessa ja ihmisoikeuksien vahvistamisessa.
 
Toinen mielenkiintoni kohde Durbanin konferenssissa oli se, miten romaniväestön globaalinen syrjintä ja rasismin kohteeksi joutuminen puhututti osallistujia. Konferenssissa suomalaiset järjestöt sekä kansainväliset romanijärjestöt nostivat esille romanien kohtaaman syrjinnän sekä herkemmin syrjinnän kohteeksi joutuvien lasten ja naisten ongelmat. Järjestöt kantoivat huolta siitä, että nämä ihmisoikeuskysymykset eivät jäisi konferenssissa hallitusten välisten kiistojen varjoon.
 
Suomen valtuuskuntaa johtava ministeri Tarja Filatov, mainitsi puheessaan: "Esimerkkinä rodullisesta syrjinnästä, joka kohdistuu erityisryhmään, on romanivähemmistön asema. Kautta aikojen, romanit ovat olleet karkottamisen kohteena, ja monissa tapauksissa, joutuneet kohtaamaan vainoa ja väkivaltaa. Koska romanit ovat monikansallinen vähemmistö, hallitusten tulee ryhtyä yhteisiin ponnisteluihin sekä edistää kasvanutta alueellista yhteistyötä omalta osaltaan."
 
Ministerin kannanotto osoitti selvästi kuinka romanien asemasta tulee vaikuttajien olla aidosti huolissaan lisääntyneen syrjäytymisen ja rasismin kasvun johdosta.
 
Eri maiden hallitusten edustajat nostivat esiin myös hallitusten alulle panemia ohjelmia, joiden tarkoitus on poistaa rasismia ja vähentää ennakkoluuloja vähemmistöjä kohtaan. Romanit koettiin yhtenä kaikkein haavoittuvimpana ryhmänä, jotka kohtaavat päivittäin syrjintää, rasismia ja jopa väkivaltaa. "Ongelmana romanien kohdalla nähdään heidän heikko integroitumisensa yhteiskuntaan. Integroitumisen syynä pidetään romanien erityistä elämäntyyliä", mainitsi Liettuaan varaulkoministeri Oskaras Jusys.
 
Slovakian varapääministeri, Lubomir Fogas, kertoi hallituksensa päättäneen pitkän tähtäimen ohjelmasta, jolla pyritään parantamaan romanien elintasoa. Hallitus pyrkii toteuttamaan politiikkaa, jolla eliminoidaan kaikenlainen rodullinen syrjintä, muukalaisvastaisuus, antisemitismi ja eri muodossa ilmenevä suvaitsemattomuus. Slovakian edustaja on vakuuttunut, siitä, että poliittinen konsensus voidaan saavuttaa koskien toimintaohjelmien julistusta. Hänen mielestään ne tulevat olemaan kestävä perusta suvaitsevaisuudelle.
 
Suomen valtuuskunnan mukana oli Ronk:n pääsihteeri Miranda Vuolasranta. Saamme seuraavasta Romano Boodos -lehdestä varmaankin seurata tarkemmin maailmanlaajuisen rasismin vastaisen konferenssin loppusaldoa ihmisoikeuksien turvaamisen näkökulmasta katsottuna.

Henry Hedman
 
 

<-- Romano Boodos / Artikkeleita
  
<-- Romano Mission etusivulle