|
|
Jossain amerikkalaisessa tutkimuksessa todettiin, ettei milloinkaan ole sodittu niin paljon kuin viime vuosisadalla. Uudella vuosituhannella ei tilanne näytä ainakaan aluksi olevan rohkaiseva. Emme varmaan hevillä unohda viime syyskuun 11. päivän järkyttäviä tapahtumia. Terrorismi isku New Yorkin kauppakeskukseen, jossa lähes 6000 ihmistä kuoli yllättäen. Yksikään heistä ei kyennyt ennakoimaan tulevaa tai valmistautumaan siihen. Muutama harva pelastui kuin ihmeen kaupalla. Lähi-idän tapahtumat menettivät hetkeksi uutisarvonsa, mutta jälleen tilanne on ajautumassa suoranaiseksi sodaksi juutalaisten ja palestiinalaisten välillä. Palestiinalaiset suorittavat itsemurhaiskuja. Tuhannet siviilit kuolevat. Näyttää siltä, että sodan luonne on muuttunut. Siviilit ovat koston kohteina, eivätkä ainoastaan ammattisotilaat. Uhreja tulee sekä palestiinalaisten, että juutalaisten keskuudessa. Seurauksena on jatkuva kostonkierre, johon ei näytä löytyvän ratkaisua. Rauhanneuvottelut eivät ole tuottanut pysyvää tulosta. Rauhattomuus vain lisääntyy Lähi-idässä, jonka vaikutuksen ilmenevät monella eri tavalla. Kaikella em. on vaikutuksensa ei vain amerikkalaiseen yhteiskuntaan, vaan myös kaikkialle maailmaan. Nyt olisi paikallaan miettiä arvoja, ajan ja rahan käyttöä ”pahojen päivien varalle”. Meidän tulisi priorisoida mihin ja miten me varojamme käytämme. Ehkä kesämökin rakentamista pitää siirtää tai velkaantumista välttää. Onko pakko ostaa uutta autoa, kun vanhallakin pärjää. Olisiko syytä säästää vai mitä pitäisi tehdä? Tämän kaltaiset asiat saattavat pyöriä ajatuksissamme. Raamattuhan neuvoo tyytymään “alhaisiin oloihin”. Sanontaa voidaan tulkita eri tavalla suhteessa oman elämäntasoon ja tilanteeseen, mutta yhteiseksi ohjeeksi se silti sopii. Merkille pantavaa on, että yhteiskunnassa elämme aikaa, jolloin yleinen ilmiö on arvojen ja prioriteettien uudelleen puntarointia. Ilmiö on tuttua erityisesti keski-ikäisten ihmisten keskuudessa. Työelämä vaatii entistä enemmän voimavaroja ja aikaa. Uralla eteneminen vaatii entistä enemmän moniosaamista, jatkuvaa täydennyskoulutusta. Aikaa ei tahdo riittää muuhun kuin työhön. On pakko yrittää ja vielä kerran yrittää, jos haluaa kivuta ylemmäksi. Seurauksena on väistämättä se, että perhe kärsii. Työssäkäyvillä vanhemmilla ei ole aikaa lapsilleen, eikä toisilleen. Seuraukset saattavat olla burn out, avioerot, lasten ajautuminen päihteisiin ja huumeisiin. Oikeat ja kestävät perusarvot on syytä laittaa pohjaksi kaikelle tekemiselle. On syytä hetkeksi pysähtyä ja kysyä itseltään: Kannattaako uhrata työnalttarille kaikki muu arvokas? Kristittyinä meidän tulisi myös valmistautua Jeesuksen takaisin tuloon. Tämä ei tarkoita, että lakkaamme tekemästä pitkäntähtäimen suunnitelmia ja istumme vain odottamassa Jeesuksen tuloa. Lutherilta kerran kysyttiin, että miten tulisi valmistautua huomiseen. Viisas Jumalan mies vastasi: "Tänään istutan omenapuun." Luther halusi sanoa, että parasta valmistautumista on elää tässä ja nyt ja tehdä meille uskotut työt ja velvollisuudet. Meitä auttaa prioriteetit ja arvot, ettemme ajaudu elämässä epätasapainoon. Raamatulliset prioriteetit ovat ensin, Jumala, sitten perhe, kolmanneksi uskovien yhteys (seurakunta), neljänneksi työ (maallinen ja hengellinen) ja viidenneksi omat harrastukset ja terveys ja ystävät jne. Näiden em. arvojen ja prioriteettien järjestystä on syytä vakavasti pohtia ja laittaa omalla kohdalla järjestykseen. Kun näin teemme, silloin arjen keskelläkin voimme kokea elävämme tasapainoista ja antoisaa elämää.
<-- Romano
Boodos / Artikkeleita
|
|
