Romano Missio ry.

 


 

 


Romaniasian selvityksestä

- Romano Boodoksen pääkirjoitus 4/1999 -

 

Sosiaali- ja terveysministeriö käynnisti romaniasian selvityksen 15.2.-15.6.1999 väliseksi ajaksi. Selvitysmiehiksi nimitettiin Väinö Lindberg ja Kyösti Suonoja. Selvitysmiesten tuli asettamispäätöksen mukaan: Esittää yleiskatsaus Suomen romaniväestön nykytilanteesta ja asemasta, romanikulttuurista ja sen erityispiirteistä ja -tarpeista, sekä romaniväestön etujärjestöistä ja niiden keskeisistä tehtävistä romanijärjestöille ja alueellisille neuvottelukunnille suunnattavalla kyselyllä, haastattelujen ja aiemmin tehtyjen selvitysten perusteella.

Toiseksi selvittää romaniväestön näkökulmasta syrjäytymiseen johtavat tekijät erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollossa, opetuksessa ja kulttuurissa, työhallinnossa ja asumisessa ottaen huomioon erityisesti perusoikeusuudistus vähemmistön tasavertaisen osallistumisen mahdollistamiseksi yhteiskunnassa ja hallinnon eri tasoilla.

vaino99.jpg (32230 bytes)


Artikkelin kirjoittaja Väinö Lindberg toimi 1999 Romano Boodos -lehden päätoimittajana ja Romano Missio ry:n
vt. toiminnanjohtajana

Kolmanneksi tehtävänä oli selvittää, miten romanipolitiikan hoito järjestetään mahdollisimman tasa-arvoisesti  ja tarkoituksenmukaisesti, millä tarkoitetaan muun muassa romaniasiain neuvottelukunnan hallinnollisen aseman selvittämistä ja romaniasioiden hoitoa aluehallinnon yhteydessä sekä paikallisesti.

Neljänneksi selvitysmiesten tehtävänä oli laatia edellisten pohjalta romanipolitiikalle peruslinjaukset ja kehittämisehdotukset sekä kannanotot romaniväestön syrjäytymisen ehkäisemiseksi.

Selvityshenkilöiden tuli kuulla laajasti romaniväestöä, romanijärjestöjä, romaniasiain neuvottelukuntaa sekä kunnan että valtion hallinnon edustajia ja muita tarpeellisia tahoja.

Selvitysmiehet laativat romanijärjestöille ja lääneissä toimineille romaniasiain alueellisille neuvottelukunnille laajan kyselyn, jota voitiin käyttää lähdeaineistona  sekä romanien nykytilanteesta että heidän mielipiteistään. Henkilörekisterilaki kieltää tilastojen pitämisen etnisin perustein, joten täsmälliset tilastotiedot rajoittuvat erityisselvitysten antamiin tietoihin.

Nykytilanne

Romaniväestön taloudellis-sosiaalinen asema on heikosta koulutuksesta, yleisestä ennakkoluuloisuudesta sekä syrjinnästä johtuen heikko. Täyden ja tehokkaan   tasa-arvon toteuttaminen taloudellisella, sosiaalisella, poliittisella ja kulttuurin alueella on vielä puolitiessään, vaikka se lainsäädännössä perusoikeusuudistuksella ja kansainvälisin sopimuksin onkin turvattu. Käytäntö poikkeaa kuitenkin hallinnollisista säädöksistä. Valtion ja kuntien toimenpiteet todellisen tasa-arvon saavuttamiseksi ovat olleet riittämättömiä. Tosiasiallisen tasa-arvon saavuttaminen ja syrjäytymisen ehkäiseminen edellyttää huomattavaa panostusta romanilasten koulutukseen, pääväestön etnisten ennakkoluulojen vähentämistä ja viranomaisten koulutusta suhteessa etnisiin vähemmistöihin. Romanien kulttuuri tullaan näkemään Suomessa rikkautena, jota halutaan suojella. Sen säilyminen elinvoimaisena on itseisarvo. YK:n, EU:n ja EN:n sekä muiden kansainvälisten organisaatioiden huomio on yhä enemmän kiinnittynyt vähemmistökansojen suojeluun.

Päivähoito, esiopetus, peruskoulu, aikuiskoulutus

Mahdollisuus romanikielen opetukseen tulee olla päivähoidosta ja esiopetuksesta aikuiskoulutuksen. Kouluissa kieliopetusryhmät tarjoavat mahdollisuuden tukea romaninuorten identiteettiä ja erityisesti yläasteen kieliopetuksella on merkittävä syrjäytymistä estävä vaikutus. Opetusta voi antaa kunnan tai kuntien yhdessä palkkaama romanikielen opettaja, joka kiertää alueen kouluissa. Kieliopettajan työnkuvaan voi mahdollisuuksien mukaan sisältyä koulunkäyntiavustajan, kannustajan ja kuraattorin tehtäviä. Koulutus on tehokkain tapa ehkäistä romanien syrjäytymistä, sillä usein syrjäytyminen alkaa jo lapsuudesta. Päivähoitoasetusta tulee totetuttaa. Mahdollisuuksien tasa-arvo tulee toteuttaa käytännössä valtaväestön lapsiin verrattuna. Päivähoitoon ja esiopetukseen on tuotettava lisää materiaalia romanikulttuurista, ja valtionosuus kunnille on "korvamerkittävä" romanien koulutuksen osalta.

Strategiat

Romanipolitiikan strategian merkittävä osa on   osallistuminen ja vaikuttaminen. Osallistumista ei enää nähdä myöntymisenä pääväestön kulttuurin arvoihin, vaan osallistuminen voi olla mitä parhainta oman identiteetin suojelua. Romanien tulee perustaa oma keskusjärjestö.

Pohdintaa

Erityisesti painotan romaniväestön omaa, selkeää vastuuta lasten peruskoulun suorittamisesta loppuun. Siitä ei voi kukaan ulkopuolinen yksin vastata ilman perheen tukea. Jos yhteiskunta luo puitteet, niin väestön on itse otettava vastuu lasten ja nuorten kasvattamisesta yhteiskuntaan, eli  painottaa koulutuksen merkitystä syrjäytymisen ehkäisijänä.

Romanipolitiikan selvityksiä on tehty aikaisemminkin, mm. Wallen komitean mietintö vuosisadan vaihteessa sekä Mustalan komitean mietintö 1954, joka sai aikaan sen, että perustettiin Mustalaisasiain neuvottelukunta. Romanipolitiikan strategiat-selvitys on poikkeus edellä mainituista mietinnöistä siltä osin, että romaniväestön on ollut itse mukana tekemässä selvitystä siitä, miten ne ongelmat, jotka ovat edistäneet syrjäytymistä, saataisiin hallintaan ja estettäisiin syrjäytymisprosessi.  

Selvitys antoi selkeän tuloksen siitä, mikä auttaa romanien ja romaninuorten integroitumista terveellä tavalla suomalaiseen yhteiskuntaan. Se on koulutus, joka antaa kykyjä ja valmiuksia oman elämän hallintaan. Se luo terveen pohjan romanikulttuurin kestävälle kehitykselle.

 

Väinö Lindberg

Lähde:Romanipolitiikan strategiat, STM:n julkaisuja 1999:9

 

<-- Romano Mission etusivulle