Anneli kävi kaksivuotisen koulunkäyntiavustajan koulutuksen oppisopimuskoulutuksena ja valmistui tänä syksynä. Anneli toivoo myös valtaväestön suhtautuvan myönteisesti romaneiden koulutukseen ja kannustavan heitä. Itse hän on saanut kannustusta osakseen.

Annelin nykyinen toimipiste on Sotungin yläaste Hakunilan keskustassa. Opettajat ovat ottaneet  hänet  hyvin vastaan. Anneli toimii erityisluokassa, jossa on sekä valtaväestön nuoria että romaninuoria. "Lapset ovat villejä, mutta he eivät koskaan sano vastaan minulle. Erityisnuoret ja heidän ongelmansa ovat kiinnostaneet minua. He voivat puhua minulle ja voin auttaa heitä ainakin kuuntelemalla." Hän oli aluksi koululla työllistettynä. Rehtori kertoi hänelle mahdollisuudesta oppisopimuskoulutukseen. Vantaan kaupunki osti koulutuspaikan ja siitä se lähti.

Viikon teoriajaksot kerran kuussa

 Käytännön työn lisäksi oppisopimuskoulutukseen kuului viikon pituisia teoriajaksoja.  Niitä oli  kerran kuussa. Koulutuspaikkana oli Ammatti-Instituutti Pitäjänmäellä. Teoriajaksojen välillä piti tehdä työn ohella etätehtäviä, erilaisia harjoitustöitä esim. lapsen kehityksestä, vammaisista lapsista jne. "Lukemaan joutui paljon ja etsimään tietoa kirjastosta. Kotityöt ehti hoitaa, muuten illat ja viikonloput kuluivat opiskellessa. Ihmiset ovat kyllä kyselleet, miksi en ole käynyt kylässä." 

Anneli oli ainoa romaniväestön edustaja kurssillaan. Välillä hänen teki mieli heittää hanskat tiskiin. "Toiset opiskelijat ja opettajat kannustivat jatkamaan. Myös omat, aikuiset lapset kannustivat. Lisäksi kannustusta tuli oman alueen romaneilta ja tämän työpisteen eli nuorisotalon  henkilökunnalta." Anneli on itse aikanaan rohkaissut tytärtään koulutukseen ja tytär on opiskellut merkonomiksi. Nyt tytär kannusti vuorostaan Annelia. Hankaluuksia ei ole puuttunut, vuosi sitten Annelille puhkesi vielä lihasreuma.  

"Yllätin itseni: minusta olikin tähän"

Mitä tästä kahdesta vuodesta jäi positiivisena mieleen? "Se, että jaksoin viedä tämän opiskelun läpi.  Itsetuntoni on noussut ja arvostan tänä päivänä itseäni enemmän: minusta olikin tähän. Taidan olla yksi niitä harvoja romaninaisia, jotka ovat käyneet SPR:n ensiapukurssin. Se oli osa koulutusta." Aluksi Anneli ei luottanut itseensä. "Muut eivät kritisoineet, olin itse pahin kriitikkoni. Siitä oli monta vuotta, kun olin viimeksi koulussa. Olen käynyt aikoinaan kuusi luokkaa koulua ja sen jälkeen romanikielenopettajan kurssin sekä ompelukurssin."

Suomi on hyvin koulutusmyönteinen maa, ja Annelikin on huomannut valtaväestön arvostavan häntä enemmän koulutuksen läpiviennin jälkeen.

Vastasiko koulutus käytännön työn tarpeita? "Kyllä vastasi, olen tyytyväinen. Työmäärä oli vaan niin iso, etätehtäviä oli paljon joten käytännön työ olisi saanut joustaa enemmän niiden mukaan. Mutta olen sopeutuvainen luonne", Anneli Grönfors kuittaa.

Nuoret luottavat avustajaansa

Annetaanpa puheenvuoro koululaisille. Mitä sanovat koululaiset Mirka ja Allu koulunkäyntiavustajastaan? "On hyvä asia, että joku ymmärtää meitäkin. Annelin on helpompaa ymmärtää meitä, kun kulttuuri on sama." Anneli on kokenut, että lapset luottavat häneen. He tulevat kertomaan asioitaan ja pyytävät Annelia juttelemaan opettajan kanssa. 

 Anneli toimii koulunkäyntiavustajan tehtävän lisäksi romaniasiain yhdyshenkilönä Hakunilan alueella. Hänellä on iltapäivisin kahden tunnin puhelinaika. "Ihmiset tarvitsevat paljon yhdyshenkilön apua mm. asuntoasioissa ja muiden viranomaisten kanssa. On palkitsevaa, kun voi olla avuksi ihmisille."  

Koulunkäyntiavustajia tarvitaan

Anneli Grönforsilla on näiden kolmen vuoden aikana ollut näköalapaikka koulumaailmaan: "Romaneita tarvittaisiin enemmän esimerkiksi juuri koulunkäyntiavustajina. Olen huolissani romanilapsista ja heidän poissaoloistaan koulusta.  Lapset tarvitsevat kannustusta ja tukea vanhemmilta koulunkäyntiin. Romanivanhemmat voivat ajatella: 'Ei mustalaislapsen tarvitse niin paljon koulua käydä, ei tarvitse tulla ylioppilasta.'  Suren sitä, jos romanilapset eivät pääse elämässään eteenpäin kykyjensä mukaisesti. Vanhempien pitäisi seurata, että lapset tekevät kotitehtävänsä. Kotitehtävien tekemättä jättäminen ja poissaolot koulusta jättävät tietoaukkoja, ja uuden oppiminen vaikeutuu. Vanhemmilla on tässä suuri vastuu lapsen ohjaamisessa."

Annelin mielestä romanien ei tarvitse pelätä sitä, että lapset tai he itse joutuvat liikaa valtaväestön systeemeihin: "Itse en ole kokenut koulutusta uhkana identiteetille omalla enkä lasten kohdalla. Luonne vaikuttaa tässä asiassa - ei mustalaisuus lähde pois noin vaan."

Teksti ja kuvat:
Tuula Seppänen

<-- Romano Mission etusivulle