Kolme kuukautta Romaniasian neuvottelukunnassa opetti minulle paljon romanikulttuurista, tavoista, perinteestä ja ihmisistä itsestään. Työ avasi silmäni: romaniväestön rikas ja värikäs kulttuuri ilahdutti ja musiikki lumosi. Toisaalta huomasin, kuinka paljon romanit joutuvat yhä edelleen taistelemaan oikeuksiensa puolesta. Uskoisin, että useat heistä tuntevat ajoittain olonsa muukalaiseksi kotimaassaan.

"Kulttuurierot toivat positiivisen säväyksen"

Työni Romaniasiain neuvottelukunnassa oli monipuolista ja erittäin mielenkiintoista. Työtehtäviini kuului muun muassa kotisivujen (www.romani.fi) ja esitteiden päivittäminen, asioiden valmistelu neuvottelukunnan kokouksiin, taustamateriaalin kerääminen lausuntoihin ja pääsihteerin avustaminen erilaisissa tehtävissä.

Tapasin suuren joukon mielenkiintoisia ja hauskoja ihmisiä. Aina vastaanotto oli lämmin ja ystävällinen. Kulttuurierot toivat tapaamisiin oman positiivisen säväyksen. Romanikulttuurin erityispiirteissä minua kosketti ennen kaikkea perheen, suvun ja yhteisön merkitys.

Tieto romanikulttuurista on vielä erittäin puutteellista valtaväestön keskuudessa. Usein tieto perustuu virheellisiin ja puutteellisiin käsityksiin ja mielikuviin. Vaikka työni päättyi neuvottelukunnassa, olen päättänyt omalta osaltani edistää myönteistä kuvaa romanikulttuurista ja vaikuttaa kielteisiin asenteisiin ja ennakkoluuloihin. Näin ollen työni romanikulttuurin parissa ei ole ohi. Se on vasta alkanut.

"Monikulttuurisuuteen voi kasvaa"

Monikulttuurisuuteen liitetään hyvin merkityksellisiä käsitteitä, kuten oikeudenmukaisuus, suvaitsevaisuus, tasa-arvo, kansainvälisyys ja erilaisuuden hyväksyminen. Jos suomalaista yhteiskuntaa arvioidaan näiden määritelmien valossa, emme voi mielestäni röyhistää rintaa monikulttuurisena valtiona. Yhä edelleen romanit kokevat syrjintää jokapäiväisessä elämässä.
Syrjivät käytännöt, asenteet ja ennakkoluulot elävät sitkeästi yhteiskunnassamme. Sanotaan, että tieto on tietoisuuden esiaste. Mielestäni avoin vuorovaikutus, tiedonvälitys ja yhdessä toimiminen ovat tehokkaita toimenpiteitä ehkäistä syrjiviä asenteita ja vähentää ennakkoluuloja.
Yhtä tärkeää on kuitenkin tunnustaa ja kaikin tavoin tukea vähemmistöjen oikeutta omaan kulttuuriin. Monikulttuurinen vähemmistöpolitiikka tulisi pohjautua ajatukselle, jonka mukaan erilaisuutta pidetään tasa-arvon edellytyksenä. Vähemmistökulttuurit ja valtakulttuuri eivät ole toisiaan poissulkevia. Monikulttuurisuuden ydin piileekin siinä, että kulttuurit elävät sulassa sovussa rinnakkain toinen toisiaan täydentäen.

Mielestäni monikulttuurisuus ei tunne rajoja, ei luokittele värien perusteella, ei tuomitse ja ei syrji. Monikulttuurisuus muodostuu ajassa ja paikassa, sosiaalisessa vuorovaikutuksessa hyväksyvän ja suvaitsevan ilmapiirin ympäröimänä. Monikulttuurisuus lähtee meistä jokaisesta. Monikulttuurisuuteen voi kasvaa, sen voi oppia ja siitä voi iloita ja nauttia.


Teksti: Niina Kokko-Siro

Kuva: Timo Korpela


 

 

<-- Romano Boodos / Artikkeleita
  
<-- Romano Mission etusivulle