Yli 50 romania menehtyi sodissa Hietaniemen hautausmaalla paljastettiin 17. lokakuuta sodissa 1939-1945 kaatuneiden ja menehtyneiden romanien muistomerkki. Juhlava ja arvokas tilaisuus nosti paikalle saapuneiden vanhusten mieleen muistot sota-ajalta.  Ei siis ihme, että kyynel ilmestyi monen silmäkulmaan. Valtakunnallisten romanijärjestöjen, Romaniasiain neuvottelukunnan sekä sotaveteraanijärjestöjen yhdessä toteuttama muistomerkki on ainutlaatuinen: tiettävästi vastaavaa ei ole olemassa missään muualla.

Muistomerkin paljastaminen toi monelle sodan kokeneelle muistot mieleen.

Muistomerkki ainutlaatuinen koko maailmassa

Ennen muistomerkin paljastamista äänessä oli muistomerkkitoimikunnan puheenjohtaja, Suomen Sotaveteraaniliiton toiminnanjohtaja Jaakko Valve. Hän korosti, että muistomerkki on paitsi romaneita, myös koko itsenäistä Suomea varten.
- Satoja romaneja osallistui sotiimme. He osallistuivat oman isänmaansa puolustamiseen. Tehtyjen selvitysten perusteella voidaan varmuudella todeta yli 50 romanimiehen kaatuneen tai menehtyneen viime sodissamme.
- Tiedossamme ei ole, että missään muualla maailmassa olisi pystytetty sodissa kaatuneille tai menehtyneille romaneille muistomerkkiä. Tämän muistomerkin pysyttämisellä koko suomalainen yhteiskunta haluaa osoittaa kunnioitustaan viime sodissamme kaatuneille ja menehtyneille romaneille, Valve kertoi.
Seppele- ja kukkatervehdyksin romanisotaveteraaneja kunnioittivat muun muassa Tasavallan Presidentti, Valtioneuvosto, Puolustusvoimat sekä eri romanijärjestöt. Kun kaikki tahot olivat jättäneet tervehdyksensä, oli muistomerkin ympärille kertynyt kaunis kukkameri. Tunnelmaa täydensi hienosti Sotaveteraanikuoro.
Pressun alta paljastunut muistomerkki oli odotusten arvoinen. Kulttuurin vertauskuvaksi oli valittu puolikas kärrynpyörä, joka yhdistyy ristiin. Kärrynpyörän alla on kauniista Tervakosken kivestä tehty alusta, jossa lukee sekä suomeksi että romaniksi ”Sodissa 1939-1945 kaatuneiden romanien muistoksi”.
- Kärrynpyörä symboloi matkan katkeamista, risti taas kuolemaa. Kaksikielisten tekstien tarkoitus on korostaa, että muistomerkki on sekä romaneita että valtaväestöä varten. Tervakosken kiven valitsin materiaaliksi sen kauneuden ja monivivahteisuuden vuoksi, muistomerkin suunnitellut kuvanveistäjä Heikki Häiväoja kertoi.

Myös romaninaiset kovilla sota-aikana

Muistomerkin paljastamisen jälkeen juhlaväki siirtyi läheiseen Mestarin tupaan aterioimaan ja nauttimaan viihdyttävästä musiikista. Hyväntuulisuus paistoi ihmisten kasvoilta, kun veteraanit muistelivat menneitä. Tilaisuuden juonsivat muistomerkkitoimikunnan sihteeri Malla Pirttilahti sekä everstiluutnantti Olli Ollila.

Mertsi ja Anita Lindgrenin sekä Dimitri ja Rosita Grönforsin esittämä Finlandia-hymni oli erinomainen valinta juhlaan. Esityksessä kohtasivat kaksi elementtiä, eli suomalaiskansallinen sävelmä ja romanien lauluperinne. Finlandia-tulkinta kuvasi hyvin sitä, mistä koko päivässä oli kysymys: kaikkien suomalaisten arvostamisesta.

Kutsu muistomerkin paljastustilaisuuteen oli lähetetty 150 henkilölle. Romanisotaveteraaneja saapui kourallinen paikalle, kaikilla ei ollut terveyden tai pitkien välimatkojen vuoksi mahdollisuutta osallistua.
Kuitenkin läsnä oli paljon ihmisiä, joita sota oli koskettanut sukulaisten tai muiden omaisten kautta. Yksi heistä oli pastori Herman Blomerus, joka muisteli Immanuel-enoaan.
- Hän oli tyyni mies, jonka pinnan alla oli urhea soturi. Immanuel, kuten muutkin sotaan osallistuneet, laittoivat henkensä kämmenelleen isänmaan puolesta, Blomerus kuvaili.
- Emme saa myöskään unohtaa naisten osuutta sodassa. He jäivät lapsien kanssa tien päälle ja olivat ihmisten armollisuuden varassa. Kun he hakivat yösijaa, oli yleinen vastaus ”menkää naapurista kysymään”, Blomerus jatkoi.
Todellinen yllätysesiintyjä oli kansansuosikki Kari Tapio. Hän esitti Kulkurin ja joutsenen säestäjinään Valfrid Åkerlund kitaralla ja Sami Varvio haitarilla.
Herkimmästä esityksestä vastasi Alida Friman, joka lauloi Laps´ köyhän Karjalan. Kappaleen sanat ja haikea sävel toivat sotaa kokemattomillekin mieleen ajat, jolloin katto pää päällä tai jokapäiväinen ruoka eivät olleet itsestäänselvyyksiä.


Teksti ja kuvat: Timo Korpela


 

<-- Romano Mission etusivulle

<-- Romano Boodos -artikkelit