Suomen ihmisoikeuspolitiikan toisessa linjaselonteossa, joka ilmestyi viime vuonna ulkoministeri Erkki Tuomiojan valmistelemana (UM 9/2000) todetaan Suomen ihmisoikeuspolitiikan painopistealueina olevan: naiset, lapset, alkuperäiskansat ja vähemmistöt. Suomen ihmisoikeuspoliittisessa selonteossa, Suomi on asettanut romaniväestön ihmisoikeuksien kehittämisen erityistavoitteekseen, niin kotimaassa kuin ulkopolitiikassa. 

Suomen pyrkiessä kohti monikulttuurista yhteiskuntaa valtaa pitävien poliitikkojen kannanotot rasismia ja syrjintää vastaan ovat tärkeitä. Tällä hetkellä Suomi keskustelee vahvasti ulkomaisen työvoiman tarpeesta tulevaisuudessa. Ulkoministeri Tuomiojan tuore lausunto, jossa hän näki Suomen jatkossa tarvitsevan koulutettuja maahanmuuttajia tai opiskelijoita oli vahva kannanotto vierastyövoiman tarpeesta ja siitä tosiasiasta, että Suomen työ-markkinat tulevat tarvitsemaan monikulttuurista lisätyövoimaa. Lausunnon jatko, jossa tiedotusvälineiden tulkinnan mukaan keskisestä Itä-Euroopasta turvapaikanhakijoina tulevat romanit eivät ole tervetulleita, on herättänyt kysymyksiä ja hämmennystä romaniväestön piirissä. 

Ulkoministerin Ruotsin vierailun yhteydessä järjestetyssä lehdistötilaisuudessa 11. tammikuuta, häneltä kysyttiin mm. siirtolaistyövoiman mahdollisesta tarpeesta tulevaisuuden Suomessa sekä EU:n laajentumiseen liittyvistä kysymyksistä ja sen merkityksestä työvoiman liikkuvuuteen nähden.

Tiedotusvälineiden välittämässä viestissä oli lyhennetty ministeri Tuomiojan vastauksia siten, että syntyi käsitys, hänen siirtolaistyövoiman yhteydessä nimenomaan rajanneen romanit ei toivottuina maahanmuuttajina ulos. Näin ei kuitenkaan tapahtunut. Romaneita koskevassa vastauksessaan ministeri Tuomiojalta kysyttiin EU:n laajentumiseen liittyvistä asioista ja ihmisoikeuksien tilanteesta jäsenyyttä hakevissa maissa. Tässä yhteydessä Tuomioja totesi, että EU-jäsenyyttä hakevien maiden tulee huolehtia esimerkiksi sellaisten eriarvoisuutta ja syrjintää kokevien ryhmien, kuten romanien, aseman ja oikeuksien kehittämisestä maiden pääväestön tasolle. 

Turva-paikanhaku ei ole ratkaisu romaniväestön heikkoon ihmisoikeus-tilanteeseen, vaan jäsenyyttä hakevien maiden tulee itse ottaa vastuuta heidän asemansa ja oikeuksiensa kehittämisestä. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö muista EU maista siirtotyöläisinä tulevien joukossa olisi romaneitakin.

RONK / Miranda Vuolasranta

<-- Romano Mission etusivulle