Opin Miranda Vuolasrannalta ja Alina Frimanilta, että romanikulttuurissa arvostetaan erityisesti seuraavia asioita: vanhempia ihmisiä ja esi-isiä, puhtautta ja moraalia, lasten kasvatusta sosiaalisuuteen sekä hyviä tapoja. Nämä kaikki lähtökohdat kulttuurin pohjana puhuttelevat minua.
Vanhempien ihmisten kunnioittaminen kuuluu itämaiseen kulttuuriin, mutta se on siis myös osa romanikulttuuria. Jossakin on viisaasti sanottu, että kun vanha ihminen kuolee, on kuin kirjasto kuolisi. Jokainen vanhempi ihminen kerää omaan elämänhistoriaansa taustatietoja elämisestä, suhtautumisesta asioihin ja myös suuren määrän kokemuksellista tietoa. Aikamme yhteiskunta ei juuri arvosta kokemuksellista tietoa, se arvostaa vain kirjatietoa - valitettavasti. Molemmilla tiedoilla on oma kysyntänsä. Kokemustiedolla alkaa olla suorastaan sosiaalinen tilaus.
 
Romanikulttuurissa arvostetaan puhtautta. Tämä sana on sekä vertauskuvallisesti että asiapohjaisesti erinomainen. Se kuvastaa tiettyjä moraalisia linjauksia ja eettistä ajattelua. Tämän hetken yhteiskunnassa tarvitaan fyysistä mutta ennen kaikkea symbolista puhtautta ja eettisiä linjanvetoja. Tästäkin suomalaiset voisivat siis oppia. Kerran sovittujen sääntöjen paikkansapitävyys ja noudattaminen on hyvän kulttuurin ja kasvatuksen pohja.
 
Sosiaalisuuteen kasvattaminen on ihmisenä kypsymisen pohja. Yhteisö kasvattaa, luo sääntönsä, sosiaalistaa ihmistä. Narsistinen kasvatus, joka hyvin pitkälti leimaa länsimaista kasvatusta, ohjaa yksinäisyyteen ja eristäytymiseen. Sosiaalisuuteen kasvattaminen tulisi olla vahva, uusi ja tärkeä opittava asia. Kun romanilapsi kasvaa sosiaaliseen yhteisöön, häneltä edellytetään oman paikan löytämistä ja hyväksymistä sekä tiettyjen sääntöjen noudattamista. Nämä ovat tärkeitä elämisen ja elämässä selviytymisen ehtoja. Hyvät tavat luovat pohjan selviytymään vaikeissakin tilanteissa. Niitä tarvitaan monessakin yhteydessä. Näistä kaikista asioista kehittyy kulttuurihistoriallinen sosiaalinen pääoma, joka vahvistaa yksilön selviytymistä. On valitettavaa, että näiden merkityksen on tultava suomalaiseen kulttuuriin ikään kuin “Pohjanmaan kautta”: ne on lähes kaikki jo ehditty “myydä” arvoina, minkä jälkeen ne sitten keksitään uudelleen.
 
Minua kiehtoo muiden kulttuurien katsominen erityisesti sillä silmällä, että mitä niistä olisi opittavissa ja suoraan siirrettävissä terveen suomalaisuuden löytämiseen ja terveeksi suomalaiseksi kasvattamiseen. Tarvitaan aitoa asioiden katselua, rohkeutta omaksua asioita muilta ja myös innovatiivista otetta soveltaa ne omaan kulttuuriseen kokonaisuuteen.
 
Käynti Romano Mission tilaisuudessa syyskuussa oli minulle monelta kannalta sytyttävä. Siltä pohjalta lähtivät nämä ajatukset liikkeelle, ja tulen omalta osaltani rummuttamaan niitä eteenpäin.

<-- Romano Mission etusivulle