Suomalainen yhteiskunta arvostaa suuresti koulutusta.
Koulutusväyliä on monenlaisia ja kiinnostuneille löytyy ja järjestyy koulutusta vaikka mihin lähtöön. Meillä Suomen romaneilla on kaikki samat oikeudet ja mahdollisuudet kuin pääväestölläkin kouluttautua ja edetä elämässämme eteenpäin.



On tärkeää, että nuoret näkevät sellaisia malleja, jotka uskaltavat kurkottaa pidemmälle, kouluttautua, päästä hyviin työpaikkoihin ja silti kykenevät ja haluavat säilyttää romani-identiteettinsä.
 

Suurella osalla romanilapsista koulunkäynti on valitettavasti edelleenkin
heikkoa ja epäsäännöllistä. Toisaalta romanilapsilla ei ole ollut tarvittavia
kouluvalmiuksia aloittaessaan koulunkäyntiään. On selvää, jos koulun aloittaminen tuntuu ahdistavalta ja vaikealta, lapsi alkaa pelätä koulua eikä viihdy siellä.

Viime vuosien aikana tilannetta on pyritty korjaamaan. Romanilapset saavat päiväkodissa ja esikoulussa erilaisia virikkeitä ja valmiuksia, jotka auttavat lasta selviytymään paremmin koulussa. Mutta vieläkin kodin antama tuki ja virikkeet ovat liian vähäiset.

Ollessani vuosien ajan opettajana havaitsin selkeästi, että ulkopuolisten tuki ei riitä. On ehdottoman tärkeää jo alusta lähtien, että koti ja vanhemmat kannustavat ja ovat kiinnostuneita lapsen koulunkäynnistä.

Koulunkäynti vaatii koko perheeltä panostamista. Olen varma, jos lapset huomaavat, että vanhemmat pitävät heidän koulunkäyntiään hyvänä ja tärkeänä asiana, niin koulunkäynnin arvostus tarttuu myös lapsiin.
 
Lapselle on tärkeää, että hänen töitään ihaillaan, annetaan myönteistä palautetta läksyjen teossa, järjestetään lapselle rauhallinen ympäristö, että lapsi voi keskittyä koulutehtäviinsä. Myös säännöllinen nukkumaanmeno on tärkeää.
Jos lapsi valvoo paljon, hän on koulussa niin väsynyt, ettei jaksa kuunnella eikä keskittyä.

Koululaisten poissaoloihin ja myöhästymisiin tulisi kodissa suhtautua vakavasti. Jos lapsi on useamman päivän pois koulusta, hän jää väkisinkin jälkeen muista. Lapsi alkaa vaivaantua, kun ei ymmärrä opetusta. Hän kokee itsensä tyhmäksi ja viimeinenkin koulumotivaatio on sen jälkeen kadonnut kuin tuhka tuuleen.

Vastuu on meidän

Samana ajanjaksona, jona vaeltavasta romanikansasta on tullut paikallaan asuva väestönosa, on suomalaisesta yhteiskunnasta lopullisesti tullut koulutus-
ja teollisuusyhteiskunta, jossa ammatit ja toimeentulo ovat lähes täysin koulutukseen sidottuja. Tämä on merkinnyt romanien taloudellisten mahdollisuuksien lakkaamista ympäristössä. Entiset ammatit eivät enää ole elättäneet. Monet ovat joutuneet ammatilliseen tyhjiöön.

Muuttunut maailma ja ympäristö ovat toki myös vaikuttaneet siihen, että romanit ovat joutuneet pohtimaan tulevaisuuden näkymiään ihan uudella tavalla. Aika pakottaa muuttumaan. Toisaalta suomalainen yhteiskunta on myös muuttunut
suvaitsevaisemmaksi.

Päättäjät ovat tulleet romaneja vastaan ja lainsäädäntö
takaa tänään romanikulttuurille ja kielelle hyväksytyn olemassaolon. Nämä ovat olleet tärkeitä myönteisiä signaaleja romaniväestölle. Enää ei tarvitse pelätä tasapäistämistä, vaan voi kouluttautua eri ammatteihin ja säilyttää oman identiteettinsä. Vapauttava kokemus!


Ilman koulutusta ei selvitä

On oivallettu, että ilman koulutusta pieni vähemmistöryhmä ei tule selviämään. On ollut ilahduttavaa nähdä, kuinka monet aikuiset romanit ovat alkaneet kouluttaa itseään. He ovat saaneet uutta intoa elämäänsä kouluttautumisen myötä.

– Vaikka esteitä on vieläkin kosolti, sitkeyttä ja sinnikkyyttä löytyy. Tie on raivattava, periksi ei anneta! Näin moni romani on kertonut tuntojaan hakiessaan itselleen työpaikkaa tai etsiessään sopivaa koulutusväylää.

Romaninuoria on jo jonkin verran jatkokoulutuksessa, lukioissa, ammattikouluissa, yliopistojen tiedekunnissa. Verrattuna romanien kokonaismäärään suhdeluku ei kuitenkaan ole suuri. Se on kuitenkin rohkea alku huomiseen. Myönteisiä malleja tarvitaan.

On tärkeää, että nuoret näkevät sellaisia malleja, jotka uskaltavat kurkottaa pidemmälle, kouluttautua, päästä hyviin työpaikkoihin ja silti kykenevät ja
haluavat säilyttää romani-identiteettinsä.

Me aikuiset romanit olemme myös vastuussa ja avainasemassa nuortemme tulevaisuuden löytämisessä. Nyt tarvitaan rohkaisijoita ja kannustajia.

Katse lapseen ja hänen tulevaisuuteensa

Keskustelu, motivoiminen ja päämäärien asettaminen ovat tärkeitä asioita, joihin lasten kasvatuksessa tulee kiinnittää entistä enemmän huomiota jo varhaisessa vaiheessa. Tarvitaan myös hyviä suhteita paikkakunnan päättäjiin ja kouluviranomaisiin.

Kannattaakin ottaa rohkeasti yhteyttä opettajiin ja kysyä myös opinto-ohjaajilta mahdollisuuksista ja koulutusväylistä, joita nuoremme voivat käyttää päästäkseen asettamiinsa tavoitteisiin.

Me emme voi enää syyttää yhteiskuntaa, ettei meille anneta mahdollisuuksia. Nyt on meidän vuoromme kantaa vastuuta läheisistämme ja heidän tulevaisuudestaan. Tarvitsemme koko yhteisönä selkeää asennemuutosta; itseemme menemistä, avointa keskustelua ja tavoitteiden asettamista parempaan huomiseen.


Tuula Åkerlund

 

<-- Romano Mission etusivulle

<-- Romano Boodos -artikkelit