Nuoret haasteena   Muutama päivä sitten toimistooni tuli pari reippaan oloista romanipoikaa hakemaan apua työnsaannissa. Kyselin heidän koulutustaustaansa. Molemmat vastasivat päättäneensä juuri peruskoulun. Jatkokoulutukseen ei tehnyt mieli hakeutua, koska kesä oli alkamassa. Myös rahaa pitäisi saada oman auton käyttöön, kun korttikin tuli jo hankittua. Hiukan huvittuneena kuuntelin ja katselin kahta nuorta ”miehenalkua”. Iloitsin siitä, että molemmat halusivat elättää itsensä reilulla tavalla työtä tehden. Murehdin sitä, mikä karu todellisuus tullee heitä ja monia heidän kaltaisiaan nuoria kohtaamaan puutteellisen koulutuksen tähden.

Henry Hedmanin kirjoitus on julkaistu Romano Boodoksessa 2/2002.

On selvää, ettei peruskoulupohjalla yksin pystytä kilpailemaan vaativilla työmarkkinoilla. Nuorten tilannetta ei helpota työlainsäädäntö, joka määrää, että alle 25-vuotiaat eivät saa minkäänlaista työttömyyspäivärahaa ellei heillä ole ammattia. Täten nuoret joutuvat turvautumaan sosiaaliapuun tai vanhemmat joutuvat elättämään heitä. Ikävin tilanne on niiden kohdalla, jotka ovat uusavuttomia eivätkä kykene kauppaa tekemään tai elättämään itseään.

Jotkut nuorista saattavat ajautua jopa rikollisen keinoihin hankkiakseen itselleen toimeentulon. Onneksi on niitäkin nuoria, jotka kykenevät kaupantekoon tai harjoittamaan perinteisiä ammatteja, kuten raviurheilua jne.

Toisilta nuorilta puuttuu rohkeutta omaan yrittämiseen esim. kaupanteolla. Usein vanhemmat joutuvat pitämään huolta nuorista, joilla on jo ”oma porukka” elätettävänä. Näin ei aina ole ollut.

Kauppa se on joka kannattaa

Ajatukseni lensivät aikaan, jolloin itse olin nuori. Vanhempani opettivat meitä lapsia jo pienestä pitäen ”tekemään kauppaa”. Möin talosta taloon liinoja ja emaliastioita. Kuljin myös vanhempien romanien, Aleksin, ja Veerun kanssa kaupoilla. Kiharapäisenä pienenä kulkukauppiaana pääsin helposti tupaan sisälle. En ehtinyt tavaroitani esitellä, kun perässä seuraava Aleksi tuli ja suuren kouransa kanssa siirsi minut syrjään ja aloitti itse kaupanteon. Nyt aikuisena voin huvittuneena muistella kokemaani, mutta tuolloin moinen kohtelu harmitti.

Puutteellinen koulutus on kuin ”aleksinkoura”, joka pistää armotta heikomman syrjään. Romaninuorilla ei jää paljoakaan markkinarakoa esitellä itseään potentiaalisena työnhakijoina, ellei ammattia ole hankittu. Sekään ei aina takaa, että romani saa avoimena olevan työpaikan. Usein paikka on jo ”täytetty”, kun hakijaksi paljastuu romani.

Täydennys- ja jatkokoulutus on haaste myös järjestömme kohdalla. Romano Missiossa tullaan panostamaan henkilökunnan osaamiseen. Syksyllä Romano Missio aloittaa yhdessä Järvenpään Diakonialaitoksen kanssa yhteisen projektin, jossa kartoitetaan järjestön lastensuojelutyöntekijöiden lisäkoulutustarve. Tämä asettaa koulutuksen suunnittelijoille sekä sitä tarjoaville tahoille suuren vastuun vähemmistöjen aseman parantamisesta koulutuksen kautta. Onnistuakseen työnsaamisessa romanilla on oltava puolet paremmat ”paperit” kuin kilpailijoilla.

Syrjäytymistä ehkäistävä

Romanityössä yhteiskunnalliset haasteet tulisi kohdistaa erityisesti nuorten syrjäytymisen ja työttömyyden ehkäisyyn. Syrjäytyminen on edessä, jollei ole riittävää koulutusta tai ammattia. Nykyisessä tietoyhteiskunnassa romaneilla ei ole riittäviä valmiuksia kilpailla työmarkkinoilla, jos ei ole moni osaamista ja laaja-alaista koulutusta. Järjestötoiminnassa saattaa löytyä mahdollisuus työharjoitteluun, mutta ei riittävästi mahdollisuuksia työhön muualla.

Työttömyystilanne on erittäin hankala. Jos nuori on alle 25 -vuotias ja hänellä ei ole ammattia, niin hän ei saa työttömyyspäivärahaa. Romaninuorten koulutuksen kehittämiseen tulisi paneutua painokkaammin. Mielestäni Romako-projekti on ollut suureksi avuksi kymmenien nuorten kohdalla, joille on pystytty ostamaan työllisyyskoulutusta jopa yksityisiltä. Tämän kaltaista toimintaa tulisi edelleen tukea, jotta romaninuoret eivät syrjäytyisi nykyisestä yhteiskunnasta.

Mukaan kehitykseen

Nuorten puutteellisen koulutuksen seuraukset ovat ilmeiset: syrjäytyminen ja työttömyys. Nykyinen tietoyhteiskunta on vaativa esim. tieto- ja tekniikka kaksinkertaistuu muutamassa vuodessa. Puhutaan ns. tiedon puolittamisesta, joka merkitsee sitä, että 5 - 6 vuoden kuluttua puolet nykyisestä tiedosta on jo vanhentunutta. Tiedon ja tekniikan kiihtyvä kehitys asettaa vaatimukset jatkuvalle koulutustarpeelle työelämässä.

Romanien koulutuksen kehittämisessä Opetushallituksen romaniväestön koulutusyksikkö on merkittävässä asemassa. Se on saanut onnistuneesti hyväksytyksi romanikulttuurinohjaajan tutkinnon, joka nyt pitäisi markkinoida oppilaitoksille. Tämä antaisi valmiuksia romaniedustajille hankkia ko. tutkinto ja päästä kuntatasolla esim. romaniasoiden hoitajaksi. Tämänkaltainen tarve tulee kasvamaan kunnissa, mikäli romanien asioita halutaan tehokkaasti hoitaa.

HENRY HEDMAN
 
 

<-- Romano Boodos / Artikkeleita
  
<-- Romano Mission etusivulle