Toiminnanjohtaja  Henry Hedmanin  puhe Oulun Sosiaali- ja terveysmessuilla 5/98     

ROMANIVÄESTÖN AJANKOHTAISIA KYSYMYKSIÄ

Kuluneen vuosikymmenen toiminnallinen painopiste romanikysymyksessä on siirtynyt toimeentulo ja asuntokysymyksistä enemmän koulutuksen edistämiseen. Koulutuksenavulla voidaan tehokkaasti ennaltaehkäistä syrjäytymisuhkaa työelämän sekä yhteiskunnallisten vaikuttamismahdollisuuksien osalta. Myös oman kielen ja kulttuurin kehittäminen ovat tekijöitä, jotka vahvistavat romani-identiteettiä ja tukevat etnisten ryhmien olemassaolon jatkuvuutta.

Tärkeimpiä romanikysymyksiä kuluneella vuosikymmenellä ovat koulutusasiat. Sen lisäksi ymmärtämyksen levittäminen romanikulttuuria kohtaan, romanikielen kehittäminen kirjakielenä sekä työllisyyden parantamista ovat asioita joihin pitää paneutua. Ei sovi unohtaa kansainvälisiä kysymyksiä, jotka EU:hun liittymisen seurauksena tulevat lähemmäksi meitä myös romanikysymysten taholta.Syrjäytymisen ennaltaehkäisy em. romaniasioiden myötä ovat kysymyksiä joiden ääreen meidän tulee yhdessä paneutua etsimään ratkaisuja ja sopivia toimintamalleja. Aion puheessani käsitellä kolmea romanikysymystä, jotka ovat romanien koulutus,kieli ja kulttuuri sekä syrjintäkysymykset.

Koulutuskysymykset - romanien kiinnostus koulutusta kohtaan on lisääntynyt romanien koulutuksessa ilmenee useita eri puutteita. Useimmalta nuorelta jääperuskoulun päästötodistus saamatta. Samoin harvat hakeutuvat jatkokoulutukseen.Tarkasteltaessa romanien puutteellista koulutusta on syytä etsiä syitä kauempaakuin nyky hetken tilanteesta. Maatalousyhteisössä koulutuksen erot pääväestönja romaniväestön välillä eivät olleet suuret. Koulutusta ei pidetty tärkeänä,koska ammatit opittiin isältä pojalle ja äidiltä tyttärelle.

Koulutuserot pääväestön ja romaniväestön välillä kasvoivat teollistumisen jatekniikan kehityksen myötä. Koulutusjärjestelmässä ei otettu huomioon romanilapsen omaa taustaa eikäkoulussa kerrottu romanikulttuurista. Romaniväestö ei kokenut koulua "omakseen", romaneille riitti oman ryhmän arvostus ja hyväksyntä, ja sen vuoksi heillä eiollut tarvetta menestyä "pääväestön maailmassa". Useimmiten romanivanhemmat kokivat koulun uhkana romanikulttuurille täten he eivät osanneet motivoida lapsiaan koulutuksen hankkimiseen. Minua ja sisariani onnisti siinä mielessä, että vanhempamme tajusivat tulevaisuuden haasteet ja ymmärsivät koulutuksen merkityksen. Muistan erään tapahtuman jolloin mietin pyrkiäkkö silloiseen poikalyseoon vai päättääkö koulunkäynti kansakoulunjälkeen. Viisas isä osasi motivoida tavalla joka on jäänyt mieleeni. Hän kehottiminua nostamaan matkalaukun, jossa oli hänen kauppatavaroitaan. Laukku tuntuinuoresta pojasta painavalta. Juuri ja juuri sain laukun nostetuksi ylös. Isäjatkoi ja totesi, että sellainen on poika sinun tulevaisuutesi jos et kouluta itseäsi. Valmistaudu siihen, että saat kantaa laukkuja ja kulkea talosta taloon kaupalla. Isä jatkoi sanomalla:"Sen vain sinulle sanon että se ei ole helppoatyötä. Joudut kohtaamaan erilaista vastaanottoa. Usein saat tulla kotiinpettyneenä ja masentuneena. Jos sen tulevaisuuden haluat niin sitä varten eitarvitse opiskella. Toivoisin kuitenkin että jatkaisit opiskelua ja hankkisit itsellesi kunnon ammatin. Yli kolmekymmentä vuotta tuosta tapahtumasta istun

Kanadalaisen yliopiston juhlasalissa promootiotilaisuudessa, jossa suomalainen romaniveljeni kanssa olemme suorittaneet akateemisen loppututkinnon teologiassa. Siinä hetkessä muistui lapsuus ja isän ohjaus mieleen. Olin kiitollinen siitä,että olin saanut mahdollisuuden ja rohkaisun jatkaa niinkin pitkälleopiskelussa. Nykyään toimin Romano Mission toiminnanjohtajana. Minulla ei olisi ollut ko. tehtävään mahdollisuuksia ilman riittävää koulutusta.

Paremman tulevaisuuden toivossa ja syrjäytymisen ennnaltaehkäisemiseksi ovat valtiovalta ja romanijärjestöt ryhtyneet aktiivisiin toimenpiteisiin romaninuorten koulutuksen edistämiseksi. Tästä on hyvänä esimerkkinäOpetushallituksen yhteyteen 1.2.1994 perustettu romaniväestön koulutusyksikkö, jonka johtaja Eine Lillberg on myös täällä tänään.

Koulutusyksikön tekemän koulutustarvekartoituksen mukaan romaniväestön kiinnostus sekä peruskoulutukseenja ammatilliseen koulutukseen on viime vuosina huomattavasti lisääntynyt. Romaninuorten kiinnostusta koulutukseen on ehkä vaikuttanut romaniväestönkoulutusyksikön toiminta. Sen tehtävänä on romaniväestön valtakunnallisenkoulutuksen kehittäminen ja toteuttaminen. Toisena tehtävänä koulutusyksikköpyrkiin edistämään romanikieltä ja -kulttuuria. Koulutusyksikön tehtäviin kuuluu myös valistus- ja tiedotustoiminta. Kun romanien koulutusasiaan on perehdytty kunnolla ja mukana ovat romanit itse ovatseuraukset sen mukaiset - romanilasten koulutus on selvästi parantunutviimeisen kymmenen vuoden aikana. Silti puutteita ilmenee peruskoulunloppuunsuorittamisessa sekä jatkokoulutukseen hakeutumisessa.

Ilman koulutusta romanit syrjäytyvät ja koululainsäädännön muuttuessa romanilapset saattavatajautua eriarvoiseen asemaan Koulutusyksikön lisäksi valtiovallan lakisääteiset toimenpiteet romanikieli- jakulttuuri turvaamiseksi edistäneet koulutusta ja opetusta. Käytännön esimerkkejä opetuksen myönteisestä edistymisestä on vuonna 1992laadittu ja 1994 uusittu romanikielen opetussuunnitelma peruskoulua varten.

Parhaillaan työskentelee työryhmä opetussuunnitelman laatimiseksi lukiota varten. Viime vuonna opetusministeriö hyväksyi romanikulttuurinammattitutkinnon ja romanikulttuurin erityisammattitutkinnon, jotka tulevatauttamaan romanikielen opettajien asemaa kunnissa. Ei sovi unohtaa romanijärjestöjen aktivista toimintaa koulutuksen edistämiseksi.Tästä on hyvänä esimerkkinä "Aina Ammattiin Asti"-projekti, jossa romanienkouluvaikeuksia ja ongelmia kartoitetaan, yhteistyössä Länsi-Suomenlääninhallituksen, Romanien koulutusyksikön sekä Romano Mission kanssa. Tarkoitus on ryhtyä tarpeellisiin toimiin koulunkäyntivaikeuksien korjaamiseksi.

Selvitysten perusteella voidaan todeta, että romaninuorten koulutustaso on selvästi valtaväestöä heikompi. Tästä saattaa olla seurauksena syrjäytyminen. Eduskunnassa tulisi säätääsellaisia lakeja, jotka estävät tämän kaltaista eriarvoisuutta ja syrjäytymistä. Joidenkin asiantuntijoiden mielestä uhkatekijöitä nousee uuden koululainpohjalta, heidän mielestään 'vapaa kouluvalinta saattaa tulla uhkaksi köyhien lapsille." Uudet koululait eivät ehkä takaa oppilaiden tasa-arvoa, vaankärjistävät eriarvoisuutta. Näin totesi mm. professori Hannele Niemi keskiviikkona 25. maaliskuuta 1998 pidetyssä kansalaiskeskustelussa Helsingin yliopistolla. Niemen mielestään koulujenvälinen kilpailu oppilaista ja vapaakoulunvalinta voivat synnyttää slummikouluja kuten jenkeissä. Köyhien perheiden lapset syrjäytyvät täten entisestään. Täten erityisesti romanit ja vähemmistötsaattavat ajautua eriarvoiseen ja syrjäytyneeseen asemaanStakesin pääjohtajaVappu Taipale totesi eräässä seminaarissa: "Koulu on kaikentasa-arvon äiti. Lämmin kouluruoka ei riitä tasa-arvoksi. Vappu Taipaleen mielestä koulussa pitäisi arvioida muutakin kuin päässälaskutaitoa elielämisentaitoa. Yhteenvetona: koulutuksella on tärkeä asema ja rooli pyrittäessä parantamaan romanien asemaa suomalaisessa yhteiskunnassa. Ilman koulutusta romanit jäävät auttamattomasti sivuun -marginaaliryhmäksi. He tulevat syrjäytymään työelämästä, koulutuksestaja vaikuttamismahdollisuuksista. Haittana tästä voi olla ikävät sivuilmiöt,jotka saattavat seurauksineen lisätä rasismia ja yleistä syrjintää.

Heikko koulutus ja ennakkoluulot vaikeuttavat työhön pääsemisessä ja romaniväestöntyöttömyys onkin suuri ongelma. Kuntatasolla kouluviranomaiset voisivat edesauttaa romanien koulutusta siten, että opettajat saavat tarvittavaatietoutta romanikulttuurista, romanilapsille mahdollistetaan oman kielenopiskelu, käytetään asiantuntija apuna romanijärjestöjä, alueellisia romaniaisian neuvottelukuntia, romanien koulutusyksikköä sekä muita mahdollisiatahoja jotka yhdessä voivat auttaa romanien koulutusasioiden kehittämisessä.

Jokaiselle ihmiselle hänen äidinkielensä on tärkeä. Ilman kieltä ei ole kansaa.Kieli vahvistaa identiteettiä. Romanikielen osalta on todettu kielitaidonvähentyneen huomattavasti. Kuluneen vuosikymmenen aikana on uurastetturomanikielen ja -kulttuurin hyväksi. Romaniväestöstä on vihdoinkin tullut myös lakitasolla virallisesti näkyvä ja huomioitu vähemmistö Suomessa. Suomi lienee ensimmäinen maa Euroopassa, joka on säätänyt perustuslaissaan romaniväestölle oikeuden omaan kulttuuriin ja kieleen. Kuluneen vuosikymmenen aikana on otettu merkittäviä edistysaskeleita kielensuhteen monessakin mielessä. Romanikielen asema on parantunut. Siihen onvaikuttanut mm. lainsäädännölliset päätökset, uudet romanikieliset oppimateriaalit, opettajienkoulutus, romanikieliset jumalanpalvelukset, julkaisut sekä romanikieliset uutiset ja erityisesti romanikielen lautakuntaperustaminen Kotimaisten Kielentutkimus Keskuksen yhteyteen.

Lainsäädäntö antaa hyvät mahdollisuudet teoriassa hyvinkin laajaan jakorkeatasoiseen romanikielen opiskeluun. Peruskoululaki joka tuli voimaan1.1.1995 jossa sanotaan, että koulussa voidaan romanioppilaalle opettaaromanikieltä äidinkielenä. Peruskoululaissa (1448/95), lukiolaissa (1449/95) jaaikuislukiolaissa (1450/95) tulee esille romanioppilaan oikeus omaan kieleensä. Kuitenkin käytännössä romanikieltä opetetaan koulun työpäivän jälkeen kaksituntia viikossa.

Romaniasiain neuvottelukunnan, romaniväestön koulutusyksikön ja aktiivisten romanikielen opettajien uutteran työn ansioista päättäjien taholta on tehty merkittävä periaate, jonka mukaan vähemmistöill on oikeus omaan kulttuuriinsa jane tulee ottaa huomioon jo varhaiskasvatuksesta lähtien. Vuoden 1995 alusta voimaan tulleessa päivähoitoasetuksessa (1366/95)säädettiin, että lasten päivähoidosta annetuin lain 2 a §:ssä tarkoitettuihinkasvatustavoitteisiin kuuluu myös romanilasten oman kielen ja kulttuurintukeminen yhteistyössä kyseisen kulttuurin edustajien kanssa. Romanikielen ja kulttuurin opettaminen ja huomioiminen tulee sisältyä jo romanilasten päivähoidon ja esikoulun yhteyteen. Lain pohjalta siihen on hyvät mahdollisuudet. Huolimatta lainsäädännön antamastaturvasta ja tuesta asia ei etene ellei valtio ja kunnat budjetoi varojaromanilasten kielen ja kulttuurin opiskelua varten.

Kulttuuri ja kielikysymys sisältää myös monta muuta asiaa kuin mitä on edellä mainittu. Tarvitaan myös materiaalia opetusta varten. Kuluneen vuosikymmenenaikana ovat romaniopettajat saaneet käyttöönsä korkeatasoista uutta materiaalia.Vuonna 1994 valmistui Viljo Koiviston romani-suomi-englanti sanakirja. Romanikielen alkeiskirja ilmestyi Miranda Vuolasrannan tekemänä 1995. Seuraavana vuonna ilmestyi allekirjoittaneen tekemä romanikielen kielioppikirja opettajillesekä Kai Palmin tekemä romanikielinen lauluvihko. Nämä kirjalliset materiaalitovat tervetulleita ja odotettuja romaniväestön keskuudessa, jotka helpottivatsuuresti romanikielen opettajien työtä.

Romanikieltä on opetettu peruskouluissavuodesta 1989 lähtien. Tällä hetkellä romanikielen opetusta annetaan noin 10kunnassa ja siihen osallistuu yhteensä noin 250 lasta. Romanikieltä opettaa noin13 romaniväestöön kuuluvaa henkilöä. On syytä mainita valtakunnanverkossa viikottainen radio-ohjelma Romano Mirits, jossa on kansa saa kuulla romanikieliset uutiset. Tämä on tuloksena monienkeskustelujen ja pitkän valmistelutyön pohjalta. Radio-ohjelma aloittitoimintansa syksyllä vuonna 1995.

Romanikielen asemaan vaikutti merkittävästi sekä kansallisella, ettäkansainvälisellä tasolla Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen yhteyteenperustettu 1.6.1997 romanikielen lautakunta. Tietääkseni missään muualla Euroopassa ei vastaavanlaista asemaa ole annettu romanikielelle kuin Suomessa.Keväällä 1997 hyväksyttiin Kotimaisten Kielten Tutkimuskeskusta koskeva lakisiten, että laitoksen tehtäviin tulee kuulumaan myös romanikielen tutkimus jahuolto.YhteenvetoTuula Åkerlundin mielipiteeseen on helppo yhtyä, kun hän toteaa seuraavaa: "Oman kielen ja kulttuurin ottaminen koulun opetusohjelmaan on merkinnyt romaniväestölle hyvin paljon. Se on myönteinen viesti vanhemmille siitä, ettäheidän lapsensa saavat rohkeasti säilyttää identiteettinsä romanilapsenakoulumaailmassa."

Vahva romani-identiteetti jota tuetaan lakisääteisesti omankielen ja kulttuurin opiskeluna mahdollisuutena takaavat etnisyydenjatkuuvuuden. Kolmas kysymys, joka ei suinkaan ole vähäisin vaan ehkä kaikkein tärkein. Miten voimme ennaltaehkäsitä syrjäytymistä, joka on todellinen uhka romaneille ilmankoulutusta.Syrjäytymisen uhkiaMartin Scheinin määrittelee syrjinnän seuraavalla tavalla: "Syrjintä onihmisten välisiin eroihin perustuvaa ei-hyväksyttävää erottelua. Syrjintää on myös muu toiminta jonka vaikutuksesta ihmiset ilman hyväksyttävää perustelua joutuvat eri asemaan.Syrjintäuhkaa on pyritty rajoittamaan lainsäädännöllä. Hallitusmuodon 5§ sisältää syrjinnän kiellon. Sen mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää syytä asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Syrjimättömyysperiaate muodostaa ihmisoikeusajattelun perustan. Vastaava säännössisältyy myös keskeisiin Suomea sitoviin ihmisoikeussopimuksiin. Syrjintäkieltoatäydentää Hallitusmuodon 14 §, joka koskee kieleen ja kulttuuriin liittyviäoikeuksia. Säännöksen mukaan saamelaiset alkuperäiskansana samoin kuin romanit ja muutryhmät ovat oikeutettuja ylläpitämään ja kehittämään omaa kieltään jakulttuuriaan. Näitä säännöksiä tukee Hallitusmuodon 16 a §, jonka mukaanjulkisen vallan on turvattava perusoikeuksien toteutuminen. Tällä velvoitteellaon merkitystä niin lainsäädännön, hallinnon kuin lainkäytönkin kannalta. Ne antavat hyvän lähtökohdan työskennellä romaniväestön aseman parantamiseksi jasyrjinnän vähentämiseksi. Nämä säännökset ovat tärkeitä myös lasten kannalta.

Romanien syrjäytymisuhka on todellinen. Sitä on ilmennyt ja tulee ilmenemään. Erilaisuuden sietokyky ei ole suomessa korkeinta tasoa verrattuna esim. muihin pohjoismaihin. Puhuttaessa romanien syrjinnästä kohtaamme erittäin laajankentän, jossa syrjintää esiintyy. Sitä esiintyy tiedotusvälineissä joissa mainitaan henkilön syntyperä ja korostetaan kielteisiä ilmiöitä. Samoin poliisinja oikeuslaitoksen toimintaan eivät romanit täysin luota. Myösasuntomarkkinoilla, työelämään sijoittumisessa, sekä monissa muissa asioissailmenee edelleen eri asemaan joutumista sen perusteella, että on romani.

Lainsäädännöllä on pyritty ehkäisemään syrjintää ja suojelemaan erilaisuutta.Silti laki säädöksillä ei poisteta syrjinnän henkeä kuten ilmenee eräänamerikkalaisen yliopiston professorin alustuksessa hänen mainitessaan: "En voiymmärtää kahta asiaa rasismia ja neekereitä."

Suurempina ongelmina ovat edelleen yksittäisten romanien kohtaama syrjintä, jota esim. tilastot eivät tuo esille. Asuntomarkkinoilla romanien oman käsityksenmukaan heidän on vaikea saada hyväksytyksi kulttuuriin liittyviä seikkoja asuntoa hakiessaan tai helposti jotkut asuinalueet nimitetään romaneillesopiviksi ja toisille alueille romaneja ei hyväksytä lainkaan asukkaiksi. Ympäristöministeriössä syyskuussa 1996 valmistuneen selvityksen mukaan valtaosaromaneista asuu kunnallisissa ja yleishyödyllisten yhteisöjen vuokra-asunnoissa. Avoimilla markkinoilla on romanin syntyperänsä vuoksi hyvin vaikea saadaasuntoa. Eräänä esimerkkinä voidaan mainita pohjanmaalainen kunta, jossakunnanjohtaja sai huomautuksen eduskunnan oikeusasiamieheltä syyskuussa 1996. Huomautuksen perusteluna oli asian huono valmistelu eikä kuitenkaan syrjintä. Huono valmistelu liittyi kuitenkin juuri romaniperheeseen ja ettei otettuhuomioon romanikulttuuriin liittyviä seikkoja.

Ravintoloista ja kauppaliikkeistä romaneja torjutaan edelleen ja muutamat tapaukset eri oikeusasteissa eivät kerro ongelman todellista laajuutta.Kuitenkin uusia syrjintä tapauksia tulee neuvottelukunnan tietoon varsin usein, mutta vain harvoin asiasta ilmoitetaan poliisille. Usein poliisi ei pidä rikostausein vakavana, vaan suosittelee asian selvittämistä ilman oikeudenkäyntiäTässä me huomaamme erään heikkouden huolimatta lainsäädännön antamasta suojastasyrjintää vastaa. Periaatteessa se toimii mutta ei käytännössä.

Tiedotusvälineillä on meihin kaikkiin todella suuri vaikutus. Emme ehkä ainatule ajatelleeksi, miten valtavan pohjan ne rakentavat meidän omaan maailmaamme. Ne muokkaavat meidän mielipiteitämme ja antavat meille määrätynlaisia ajattelumalleja, mielikuvia, jotka suoraan tai välillisesti vaikuttavat meidänasenteisiimme. Esimerkkinä voin mainita henkilökohtaisen kokemuksen, joka sattui muutama vuosi sitten. Olin opiskelemassa teologiaa Kanadalaisessa yliopistossakun kotikaupunkini paikallislehdessä oli kirjoitus, että Henry Hedman onsyyllistynyt sekkipetokseen. Puhelinsoittoja alkoi tulla vanhemmilleni jaheiltä kysyttiin: "Onko teidän poikanne poikennut kaidalta tielle ja alkanut tekemään rikoksi?" Tästä närkästyneenä vanhempani menivät kyseisien lehdentoimitukseen ja vaativat lisäselvitystä asiasta. Seuraavaan lehteen tuli korjauskirjoitus, ettei lehdessä aiemmin mainittu ollut paikkakunnalla tunnettu henkilö vaan joku toinen. Näin virhe korjattiin mutta ikävintä asiassa on se, että vuosikymmeniä vaatinut osoitus romanihenkilön menestymisestä jakoulutuksesta saattoi jotkut ihmiset epäilemään asian todellisuutta - kyllähän minä sen tiesin periaatteella. Täten Media voi ruokkia ihmisten ennakkoluuloja.

Työelämässä tapahtuneista syrjintätapauksista ei ole kerättyä tutkimustietoa. Heikko koulupohja, väärä syntyperä ja huono yleinen työllisyys asettavat romanit työnhakijoina vaikeaan tilanteeseen. Ongelman ratkaisemiseksi on perustettu Sosiaali- ja terveysministeriön tutkimus- ja kehittämishankkeena neljä alueellista romaniasiain neuvottelukuntaa. Neuvottelukunnat parantavat mahdollisuutta itse osallistua oman sosiaalisen aseman, työllistymisen ja koulutuksen parantamiseen. Oulusta käsin on tehty merkittäviä projekteja, joilla on ollut vaikutusta mm. neljän alueellisen neuvottelukunnan perustamiseen. Alueelliset neuvottelukunnat mahdollistavat osallistumisen ja vaikuttamisen romanien alueellisiin ja paikallisiin kysymyksiin. Ne mahdollistavat myös integroitumisen aluehallintoon sekä edesauttavat hedelmälliseen yhteistyöhön viranomaistahojen ja vähemmistön välillä. Alueelliset neuvottelukunnat edistävät monella tavalla romanikysymysten ratkaisemista asemansa ja asiantuntemuksena siivittäminä.

Tällä hetkellä Suomessa on eri tavoin syrjäytyneitä noin miljoona ja työttömiävajaat 400 000, laskutavasta riippuen. Toimeentulotuen ja ruoka-avun tarpeessaon 600 000 - 700 000 ihmistä. Sosiaalimenoja taas on leikattu noin 20 miljardiavuoden -92 tasosta. Millainen näiden ihmisten, joista osa on romaneita,tulevaisuus on? Voimmeko vaikuttaa siihen, ja jos voimme, niin miten? Tärkeänä perustavoitteena romaneiden osalta voidaan pitää romanienidentiteetin säilyttämistä ja vahvistamista. Romaneita ei pitäisi pyrkiäsulauttamaan valtaväestöön vaan tukemaan heitä integroitumisessa suomalaiseenyhteiskuntaan. Integroitumisen pitää tapahtua siten, että alkuperäinenromanikulttuuri ja sosiaalisen organisaation muodot voidaan säilyttää huolimatta nykyaikaisen yhteiskunnan niihin kohdistamista monista paineista. Koulutuksenedistämiseen ja syrjinnän ehkäisemiseen tulee kohdistaa toiminnallisetvoimavarat mitä romanijärjestöillä, päättäjillä ja jokaisella yksityisellävaikuttajalla on em. asioiden edistämiseksi. Professori Martti Grönfors väittää seuraavaa: " Suunnitellaanpa romanien auttamiseksi mitä toimenpiteitä tahansa, niin niissä tulisi osoittaakunnioitusta heidän kulttuuriaan ja sosiaalisen organisaationsa muotoja kutenvahvaa yhteisöllisyyttä kohtaan. Romanikulttuuri ja yhteisöllisyys voidaannähdä myös voimavarana, samoin kuin koko romaniyhteisö. Muussa tapauksessa voidaan tehdä jopa tahatonta väkivaltaa romaneita kohtaan. Tämä tekisi tyhjiksi kaikki ponnistelut heidän tilanteensa parantamiseksi.

Romaneiden tilanne on vieläkin Suomessa kaikista kulttuuriryhmistä selvästi heikoin. Tulevaisuuden näkymät antavat rohkeutta olettaa, että romanit tulevatvarmasti saamaan ja ottamaan paikkansa myös vastuunkantajina ja päättäjinäsuomalaisessa yhteiskunnassa.