Romano Mission hallituksen jäsenet kertovat tulostaan romanityöhön ja siinä heränneistä ajatuksistaan, kirjoittajina Pekka Viirre ja Tina Mäkelä.
 
- Romano Boodos  4/1999 -

Värikkäitä vuosia
Romano Missiossa
 

Mustalaislähetyksen muutos

Hallituksen puheenjohtajana olen nyt nähnyt Mustalaislähetyksen muuttuvan romaniväen hallitsemaksi yhteisöksi, jonka hallituksessa enemmistö on romaniväkeä ja romanityöntekijöiden määrä on kasvanut.

Kenttätyöntekijät ovat osallistuneet ammatilliseen jatkokoulutukseen ja olleet kehittämässä "hoitosuositusta" avuksi romaneille ja sairaalaväelle kun he hoitavat romaniväestöön kuuluvia sairaaloissa tai hoitolaitoksessa.

Olen saanut olla mukana romanisotaveteraanien kanssa marsalkka Mannerheimin ja sankarivainajien haudoilla ja monissa upeissa juhlissa. Olen saanut tavata romanivanhuksia joulujuhlassa ja romaniväkeä kirkossa Turussa pidetyssä ensimmäisessä romanikielisessä jumalanpalveluksessa, jossa arkkipiispa siunasi kirkkoväen romanikielellä. Olen myös saanut osallistua  Mustalaislähetyksen 90-vuotisjuhlaan sekä Tampereen vapaakirkon ja luterilaisen kirkon yhteiseen "Romanit ja kirkot"- seminaariin ja jumalanpalvelukseen.

Viime vuodet ovat näyttäneet miten romaniväki on tullut selvästi osaksi Suomen luterilaista kirkkoa ja yhteiskuntaa. Kirkko on pyytänyt romaneilta anteeksi aikaisempaa kaltoinkohteluaan. Valtiovalta on osoittanut Romanisotaveteraanijuhlallaan, että se arvostaa romaniväestön ponnisteluja  itsenäisen Suomen hoitamisessa. Olen saanut havaita miten romaninuoret opiskelevat ja harmitella sitä, että Romano Missiolla ei ole heille antaa kunnon opiskelustipendejä.

Lama iski voimallisesti

Romano Missio on käynyt läpi myös vaikeita taloudellisia tilanteita, kun lama iski Suomeen kymmenen vuotta sitten. Siitä seurasi valtava heilahtelu lastenkotien lasten määrissä. Välillä tuntui siltä että lapsia oli liikaa ja heti perään henkilökuntaa oli suhteessa lasten määrään liian paljon. Toisaalta   suurten laitosten ja lastenkotien alasajoa toivottiin ja pieniä perhekoteja haluttiin. Niinpä Mustalaislähetyksen Kotimäki joutui taloudellisiin ja rakenteellisiin vaikeuksiin. Lapsia oli isoon taloon liian vähän ja talo vaati aina vaan suurempia remontteja. Nyt Kotimäki seisoo ja sitä yritetään kunnostaa ja hoitaa, jotta se saataisiin uudelleen järkevään käyttöön. Perhekodit ja Hämeenkosken Päiväkummun lastenkoti  toimivat ja kehittyvät ja varmastikin vetävät vielä Kotimäenkin nousuun, kunhan se saadaan korjattua ja käynnistettyä sille sopiva toiminta.

Olen havainnut, että toimiminen hallituksen puheenjohtajana  Romano Missiossa on melkoisen aikaavievää. Toiminta on niin monipuolista ja jatkuvasti kehittyvää. Tärkeitä tilaisuuksia, kokouksia  ja puhelinsoittoja on joskus ehkä liikaakin.

Muutoksia on jatkuvasti paljon. Toiminnanjohtaja Henry Hedman meni vuodeksi ETYJ:n tehtäviin Varsovaan selvittämään romanien tilannetta Euroopassa. Hänen tilalleen saimme  pitkän linjan  asiantuntijan, Vapaakirkon pastorin Väinö Lindbergin. Onneksi Väinö suostui hoitamaan Henryn poissaollessa Romano Mission toiminnanjohtajan tehtävää, sillä hän tuntee Mustalaislähetyksen työn jo vanhastaan.

Jumalan siunausta teille kaikille.

Terveisin
Pekka Viirre
Romano Missio ry:n hallituksen puheenjohtaja

Rohkeasti romani!

Romano Mission hallitus on ollut elämässäni ikkuna romanikulttuuriin jo useiden vuosien ajan. Ollessani kansanedustajana sain kutsun em. tehtävään, enkä ole hetkeäkään katunut päätöstäni lähteä mukaan. Tämän pienen, mutta omaan kansaamme kuuluvan vähemmistön asiat olivat olleet sydämelläni jo paljon varhemmin.

Ensimmäinen läheinen kontaktini romaneihin syntyi tyttölyseovuosinani, jolloin luokallani oli vieläkin elävästi muistissani oleva romanityttö, jota puolustin rasistisia hyökkäyksiä vastaan. Mielestäni jo silloin oli väärin, että ihmisiä "leimattiin" rodun perusteella tuntematta henkilöä ollenkaan. Ilmeisesti olin jo silloin valinnut tieni "pienen ihmisen puolustajana", jota sitten virallisesti sain toteuttaa kahdeksan kansanedustajavuoteni aikana laajemminkin.

Keski-Suomesta, joka oli silloinen vaalipiirini, oli minua lähettämässä eduskuntaan myös romaniväestöä, jonka tuen otin kiitollisuudella vastaan ja joka myös velvoitti minua kohottamaan ääneni romaniväestön tasavertaisten oikeuksien puolesta.

Romanityötä tehdään ihmisten kautta

Olen saanut olla mukana kehittämässä Mustalaislähetystä, nykyistä Romano Missiota yhdessä aidosti asiasta kiinnostuneiden hallitusten jäsenten ja romanien asiaan perehtyneen puheenjohtajan sekä toimeliaan ja koko sydämestään romanien asialla olleen toiminnanjohtajan kanssa. Saamme elää nyt aikaa, jolloin Romano Missio tunnetaan ja sen tekemää työtä myös arvostetaan. Me hallituksen jäsenet olemme vain työrukkasia koko järjestelmässä ja suurin kiitos työn hedelmistä kuuluu Romano Mission työntekijöille ja niille lukuisille uskollisille vapaaehtoisille, jotka vuodesta toiseen tekevät romanien asiaa tutuksi valtaväestölle mm. levittämällä Romano Boodosta.

Arvokasta työtä tekevät järjestön lastenkodeissa ja perheyksiköissä sydämellä ja kasvattajien rakkaudella henkilökunta, joka on vuosikymmenten ajan tarjonnut lukuisille lapsille turvallisen kasvualustan ja mahdollisuuden tulevaisuuteen. Tilanteet lastenkodeissa eivät aina ole olleet helppoja, mutta uskon, että kulloisetkin työntekijät ovat halunneet toimia lasten parhaaksi. Olemme saaneet seurata monien lasten elämää, menetyksiä ja suruja, mutta myös onnea ja menestymistä. Mikään ei ole parempaa kuin lapsen tai nuoren elämän eheytyminen ja oman tien ja paikan löytyminen.  

Romanit ovat saaneet jalansijaa

Terveydenhuollon ammattilaisena olen usein pohtinut syitä väestöryhmien välisiin terveyseroihin, jotka tuntuvat lukuisista toimenpiteistä huolimatta edelleen vain säilyneen. Syrjäytymisen sanotaan alkavan jo varhaislapsuudessa. Huono-osaisuus, sairaudet, työttömyys ja muut vaikeudet yleensä kasautuvat samoille henkilöille. Elämän peruslähtökohdat, koti, perhe, turvallisuus ja taloudellinen toimeentulo eivät ole kaikille itsestäänselvyyksiä.

Kukin osaltaan voi vaikuttaa elämäänsä, mutta ympäristötekijöillä ja ympäröivällä yhteisöllä on myös suuri merkitys elämän perusasioiden kuntoon saattamisessa. Paljon riippuu myös yhteiskunnan luomista edellytyksistä. Romaniväestö on saanut kulkea pitkän tien tasa-arvoon ja yhteiskunnan hyväksyntään ja arvostukseen. Mielestäni nyt romanit alkavat saada jalansijaa johtuen kouluttautumisesta, suomalaisuudesta muualta tulleiden etnisten vähemmistöjen joukossa ja niistä paikkansa lunastaneista romaneista, jotka ovat menestyneet taiteen, kirjallisuuden, yrityselämän ja viihteen maailmoissa. Romanit ovat oman kulttuurinsa ja kielensä asiantuntijoina saaneet sijaa ministeriöissä, lääninhallituksissa ja jopa kansainvälisillä areenoilla.

Mutta vielä riittää tekemistä asenteiden muuttamisessa ja ennakkoluulojen poistamisessa. Siinä  riittää työsarkaa Romano Missiollakin. Työtä on edelleen myös elämäänsä etsivien nuorten ja turvaa hakevien lasten parissa. On myös tarpeen vahvistaa romanikulttuurin ja kielen olemassaoloa, sillä valtaväestön hyväksynnän saavuttamisen hintana on ehkä ollut romanien oman kulttuurin ja kielen kieltäminen. "Olla rohkeasti romani" voisikin olla yksi  Romano Mission tulevista projekteista ja työn keskeisistä toimintaperiaatteista, kristilliselle pohjalle rakentuvassa lastensuojelutyössämme.

Tina Mäkelä
hallituksen jäsen

<-- Romano Mission etusivulle