Jyväskyläläisistä Kyösti ja Rosita Florinista voisi oikeastaan sanoa, että he ovat ikuisia opiskelijoita. He ovat kouluttaneet ja kurssittaneet itseään vuosien aikana. Viimeisen parin vuoden aikana he ovat erikoistuneet perheiden tukemiseen ja sieluhoitotyöhön tähtäävään koulutukseen. Kyöstillä on takanaan myös Kanadassa suoritettu teologian tutkinto. Rosita valmistui 1996 lähihoitajaksi. Molemmilla on kertynyt myös kasvatustieteen opintoja, joten heillä on vankka tausta tukenaan jatkaessaan opintoja ko. alalla.

Muutama päivä sitten ajelin kohti Jyväskylää ja mieleeni tuli se, että käynpä samalla katsomassa, mitä ystävilleni nykyään kuuluu. Siinä ajaessani samalla muistelin yhteisiä kokemuksia vuosien takaa ja lämpimät muistot tulvahtivat kuin filminauhalta mieleeni.

Kyösti ja Rosita Florin ovat minulle tuttuja jo yli 20 vuoden ajalta. Kyöstin kanssa lauloimme aikoinaan samassa Romanos-kvartetissa. Teimme yhteisiä matkoja eri puolelle Suomea ja kävimmepä Kanadassakin tervehtimässä suomalaisia siirtolaisia. Opin tuntemaan Kyöstin kyvykkäänä ja lahjakkaana, joskin hiljaisena ja rauhaa rakastavana nuorena miehenä. Rositaan tutustuin paremmin Kanadan ajoilta reilu kymmenen vuotta sitten. Silloin opiskelimme yhdessä Kyöstin kanssa Vancouverin teologisessa tiedekunnassa. Asuin lasteni kanssa Florinin kanssa samassa talossa. Päivisin kävimme Kyöstin kanssa luennoilla ja Rosita hoiteli kotia ja lapsia.

Muistelmani katkesivat siihen, kun huomasin olevani jo perillä Jyväskylässä. Suuntasin autoni Mukkulan asumalähiöön ja hetken päästä olin jo soittamassa Florinien ovikelloa. Ovi avattiin iloisilla tervetulotoivotuksilla ja -huudahduksilla ja minut otettiin lämpimästi vastaan. Olipa taas mukava tavata pitkästä aikaan ja tarinaahan meillä riitti.

Kun lapset olivat menneen nukkumaan, kuuntelin mielenkiinnolla heidän kuulumisiaan ja sitten ehdotin rohkeasti, että enkö voisi tehdä heistä lehteemme haastattelua. Aluksi molemmat suhtautuivat nihkeästi, eivätkä olisi halunneet antaa haastattelua. En antanut periksi vaan vakuutin heille, että heidän tarinansa voi olla rohkaisu jollekulle toiselle romanipariskunnalle itsensä kehittämisen tielle. Halusin haastatella molempia ja kysellä, mitä he ovat saaneet viime vuosien opiskelun tiimoilta ja mitä muutosta se on saanut heidän omaan elämäänsä ja sitä kautta perheen elämään.

– Omat asiat yritin tukahduttaa liittyen kasvu- ja muutosprosessiin. Halusin saada vastauksia oman sisimpäni ahdistukseen, Kyösti huokaili.

– Pieksämän perheleiri vuonna 1995 oli alku sisäiselle muutokselle ja omalle kasvulle. Terapeutti Seppo Jokisella on ollut meihin niin rohkaiseva ja motivoiva vaikutus, että lähdimme opiskelemaan terapeuttista sielunhoitoa. Koemme sielunhoidon ja perhetyön olevan Jumalan kutsumus, toteaa Kyösti vakuuttavasti ja jatkaa:
– Siitä lähti prosessi liikkeelle, joka jatkuu edelleen. Hankkiuduimme kristillisen sieluhoidon terapiakurssille. Se alkoi Vapaakirkon Kiponniemen kurssikeskuksessa pari vuotta sitten. Tällä hetkellä olemme perheohjaajakoulutuksessa, sekä mielenterveystyön ammatillisessa täydennyskoulutuksessa, jotka molemmat ovat etäopiskeluna suoritettavia kahden vuoden koulutuksia. Tiedon kautta olemme kyenneet prosessoimaan paremmin omia kipukohtiamme ja kasvamista ihmisenä.
 

Keskustelutaitoa voi opetella yhdessä

Keskeytän molemmat hetkeksi ja tenään heiltä vastausta siihen, miten teoreettinen opiskelu ja tiedon kerääminen on heihin vaikuttanut. Ovatko arvot muuttuneet tai jokin muu asia muuttunut?

– Meille tärkeintä on enemmän kuin koskaan aiemmin perheen hyvinvointi. Sen edelle ei saa mikään muu mennä, Kyösti ja Rosita vakuuttavat.

Miten käytännössä näkyy panostaminen perheen hyvinvointiin?

– Hoidamme keskinäisiä välejämme keskenämme ja samoin lasten kanssa. Pyrimme olemaan henkisesti ja ruumiillisesti läsnä keskustellussamme toinen toistemme kanssa. Olemme kokeneet keskustelun avanneen monta tiukkaa solmua, opimme ymmärtämään toistemme erilaista ajattelua.

– Lasten kohdalla osoitamme olevamme kiinnostuneita heidän harrastuksistaan, koulunkäynnistä ja kaikesta mitä he tekevät. Samuel-poika käy peruskoulun yläastetta ja Satu tytär opiskelee Finitiko Romano -projektin avulla ravintola-alan perustutkintoa, Kyösti kertoilee.

– Hyvänä esimerkkinä voin kertoa Sadun opiskeluun liittyvästä työharjoittelusta, jossa työpaikalla hän sai kokea syrjintää. Otin yhteyttä Satun opettajaan, joka puolestaan otti yhteyttä Sadun harjoittelupaikan esimieheen ja niin asiaa saatiin selvitettyä parempaan suuntaan. Rosita jatkaa innostuneena.

– Vanhempien tulee tukea lastensa koulunkäyntiä, silloin alkaa näkyä myös tuloksia. Vanhemmat välittäkää lapsistanne. Lapset ovat arvo, johon kannattaa satsata, kehottaa Rosita vahvasti.

Kun kuuntelen tarkkana näitä kahta uudistunutta ihmistä, niin panen merkille heidän tyytyväisyytensä ja hyvän mielialansa siitä, mitä he ovat saaneet. Heidän elämän arvonsa tuntuvat olevan järkeviä. He ovat prosessoineet tunteitaan ja kokemuksiaan. Arvot ovat oikeassa järjestyksessä elämään nähden. Kyöstin ja Rositan elämän voimanlähde on suhde Jumalaan. Kyöstin mukaan hän on kasvanut Jumalan rakkaudellisessa hoidossa ja huolenpidossa. Ennen Kyöstillä oli tapana syyllistää itsensä, mutta nyt hän turvaa Jumalan armoon, joka perustuu Kristuksen täytettyyn uhriin meidän edestämme.
 

Uudistuminen on tasapainoa

Kyösti hoitaa hengellistä elämäänsä viettämällä aikaa Sanaa lukemalla ja Herran edessä rukoillen. Hänelle on tärkeintä Jumalan rakkauden kokeminen ja ymmärtäminen.

– Otan vastaan Kristuksen rakkautta, jota hän antaa minun päivittäin kokea. Tältä pohjalta minun on helpompi hyväksyä itseni tällaisena kuin olen, Kyösti selittää.

Kyöstin ja Rositan elämässä Jumalalla on tärkein osuus ja asema. Molemmat ovat kokeneet monta kipua, joista on jäänyt syvät haavat, jotka kaikki eivät vieläkään ole parantuneet, mutta ovat parantumassa.

Kyösti jatkaa kertomalla, että ennen hän odotti korkeiden tunnekokemusten olevan merkki todellisesta uudistumisesta. Tänä päivänä se voi olla kävely metsässä kauniin luonnon keskellä, jossa voi kokea Jumalan suuruutta ja rakkautta pientä ihmistä kohtaan.
 

Ihmissuhteissa aitoutta

Olen kiinnostunut miten Florinit kokevat ihmissuhteet. He ovat pari vuotta sitten liittyneet Vapaakirkkoon ja saaneet uusia ystäviä runsaasti. Niinpä esitin heille kysymyksen, miten he kokevat nämä uudet ihmissuhteet?

– Uskallamme olla enemmän aitoja eli sitä mitä me olemme. Olemme saaneet uusia ystäviä. Ihmissuhteet syntyvät. Todelliset ystävät ovat sellaisia, jotka seisovat vierellä silloinkin kun ollaan kriisissä. Ystävyyssuhteet liittyvät lähiympäristöön, jossa elämme.

Kyösti työskentelee Jyväskylän katulähetyksen projektissa työnohjaajana. Projektissa työskentelee lähes 100 ihmistä. Kyösti antaa työntekijöille työnohjausta. Hän kokee työnsä mielekkääksi ja viihtyy hyvin työnohjaajan roolissa.

Kyöstin ja Rositan mieliharrastus on lukeminen. Viimeksi lukemansa kirja on Martti Lindqvistin kirjoittama ”auttajan varjo”.
 

Tulevaisuuden suunnitelmia

Kyselen molemmilta heidän tulevaisuuden suunnitelmiaan. Miten kaikki heidän kokemansa on vaikuttanut heidän tulevaisuuden suunnitelmiinsa?

Kyösti oli muutama vuosi sitten vielä aktiivinen kiertävä julistaja, joka matkusteli paikkakunnalta toiselle. Nyt elämä on rauhoittunut ja sen myötä on ollut aikaa kysellä syvemmin asioita, joilla on merkitystä. Kyösti kertoo tulevaisuuden suunnitelmistaan seuraavasti:

– Tarkoitus on lähteä viemään turom-koulutusta romaneille. Turom merkitsee tukihenkilökoulutus romaneille. Turom-projektin tavoitteena on kouluttaa tukihenkilöistä vastuuhenkilöitä sielunhoitotyöhön, perhetukihenkilöiksi ja pienryhmien vetäjiksi. Kyösti aikoo keskittyä ensisijaisesti näiden henkilöiden kouluttamiseen. Hänellä on näky jakaa näille koulutettaville henkilöille kaikki se mitä hän on oppinut ja kokenut.

Rositan tulevaisuuden suunnitelmat ovat samankaltaiset, tosin tavoitteena on edelleen jatkaa opiskelua.

Minulla oli mielenkiintoinen hetki ystävien parissa. Kasvua on selvästi näkyvissä. Ihmisenä eläminen ja kasvu on kivuliasta, mutta juuri kriisit auttavat meitä kasvamaan. Suurempia löytöjä on todeta olevansa armahdettu ihminen. 

Kyösti ja Rosita haluavat tiivistää elämänsä kokemukset Ulfrich Schafferin ajatuksiin:

– Minä uskallan astua uuteen, koska en halua elää vanhassa. Minä uskaltaudun vieraaseen ja epätavalliseen tuskiin ja sen iloihin. Minä haluan tietoisesti asettua alttiiksi muutoksille ahdingoista ja epävarmuudesta välittämättä. Minä kohtaan vaatimuksen taistelen pelkoni kanssa ja päästän mielikuvituksen valloilleen. Minä kerin itseni auki ja uskallan ottaa selvän mitä kaikkea minussa vielä nukkuu.

Syvien mietteiden vallassa lähden ajelemaan kotia kohti hyvästeltyäni Kyöstin ja Rositan. Ymmärrän, että olen saanut olla oppitunnilla itsekin ja huokaan, että paljon on vielä opittavaa. Kaikesta kuulemastani jää hyvä mieli ja tuntuma siitä, että elämä on Jumalan lahja, eikä ole yhdentekevää mitä sillä lahjalla teen. Kiitos elämästä!
 

HENRY HEDMAN

 

<-- Romano Boodos / Artikkeleita
  
<-- Romano Mission etusivulle