Kun kuuntelee tämän päivän evankeliumia ja kertomusta opetuslasten kalamatkasta, voi hyvin kuvitella millainen tunnelma siellä Tiberiaan järven rannalla vallitsi. Aamuvarhaisella oli usvaista ja olo oli ankea. Koko yö oli aherrettu turhaan. Verkkoja oli heitelty ja vedetty - mitään ei oltu saatu. Tyhjin toimin piti palata rannalle.

Kuitenkaan kalamatkan epäonnistuminen ei ollut ainoa ankeuden ja pettymyksen syy. Taustalla oli vielä paljon suurempi surun aihe. Koko elämä oli mennyt vinoon, ihanteet olivat särkyneet, tulevaisuudensuunnitelmat romahtaneet. Ne toiveet, joiden varaan he olivat elämänsä rakentaneet, joiden vuoksi he olivat kalastamisen ammatin jättäneet, olivat menneet. Hän, josta oli odotettu kuningasta, oli kuollut ja hävinnyt. Hän ei ollut enää mukana. Harmaa, ankea arki vain oli läsnä. Voimme kai helposti tuntea sen alakuloisen pettymyksen sävyn, joka oli Pietarin sanoissa: "Minä lähden kalaan".

Kuitenkin kaikki taas muuttui. Jotain tapahtui, mikä muutti nuo pettyneet rohkeiksi, toimintatarmoisiksi ihmisten kalastajiksi. Sen, mitä tapahtui, tulkitsi Johannes sanoiksi: "Se on Herra". He kohtasivat ylösnousseen ja aterioivat hänen kanssaan. Niin muuttui maailma. Epätoivosta tuli taas toivoa, pettymyksistä riemua. Kalojen kokoajista tulikin ihmisten kalastajia.

Jeesus ei ilmestynyt oppilailleen siis aivan samanlaisena kuin ennen kuolemaansa. Ensi näkemältä ei häntä voinut heti tuntea. Vasta jonkin ajan kuluttua he tajusivat: "Sehän on Herra". Siihen tarvittiin jotakin muutakin kuin Jeesuksen näkeminen.

Tässä on sanottu jotakin meille hyvin tärkeää. Mekin haluaisimme vakuuttua ja sanoa: Se on Herra, joka elää. Hän ei tule luoksemme nyt niin kuin kerran maallisen vaelluksensa aikana, niin että ilman muuta voisimme hänet nähdä ja niin että kaikki hänet heti tuntisivat. Tiedämmehän me sen, että kaikki ihmiset eivät tunne Jeesusta eivätkä tunnusta Jeesusta, vaikka ovatkin Jeesuksen työn kohteena olleet.

Mutta jostakin ylösnoussut Jeesus tunnetaan. Tulivathan opetuslapsetkin vakuuttuneiksi. Pietari tunsi Jeesuksen sen jälkeen, kun tämä oli neuvonut heitä heittämään verkot oikealle puolelle venettä ja saatuaan valtavan kalansaaliin.

Jeesuksen sanojen kuunteleminen ja noudattaminen johti hänet ymmärtämään, kuka tuo tuntematon oli. Maria tunsi puutarhurin Mestarikseen, kun tämä lempeästi puhutteli häntä nimeltä ja sanoi: "Maria".

Emmauksen tiellä kulkeville opetuslapsille paljastui tuntemattoman matkakumppanin henkilöllisyys sen jälkeen kun tämä oli selittänyt heille Raamatun kirjoituksia ja yhteisellä aterialla.

Nämä tapahtumat kertovat meille, mistä ja missä ylösnoussut Jeesus on löydettävissä ja kohdattavissa. Hänen sanansa meillä on. Raamatussa kirjoitetussa sanassa ja julistuksessa, puhutussa sanassa, siinä hän meitä lähestyy. Hän puhuttelee eri tavoin. Milloin murheellista ja ahdistunutta lempeästi puhutellen, ehkä aivan nimeltä kutsuen, niin kuin Mariaa. Milloin taas kutsuen noudattamaan hänen sanojaan. Kalassa olleet oppilaat saivat kuuliaisuudestaan riemullisen palkkion; ei vain kalansaaliin vaan myös uuden kokemuksen, joka pukeutui sanoiksi: "Se on Herra".

Sanan noudattamista seuraa yhä Jeesuksen oma lupaus hänen jumalallisuudestaan vakuuttumisesta. "Jos joku tahtoo tehdä Jumalan tahdon, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta vai puhunko minä omiani."

Mutta on meille annettu muutakin kuin vain sana. Jeesus johdatti Tiberiaan rannan kalastajat, ne opetuslapset, aterioimaan kanssaan ja siellä nuotion hiilloksen äärellä Jeesus antoi heille syötävää, ylösnoussut Herra palveli itse heitä aterialla niin kuin kiirastorstai-iltanakin. Emmauksen tien opetuslastenkin silmät avautuivat lopullisesti vasta heidän ollessaan ehtoollisella.

Tällä tavoin ylösnoussut Herra meitä lähestyy ja puhuttelee. Harvoin hän tekee sellaisia ihmeitä, jotka vetävät suuret kansanjoukot ihmetyksestä suunniltaan. Joskus sellaistakin tapahtuu, mutta tavallisesti Jeesuksen toimintatapa on hyvin henkilökohtainen. Hän kutsuu meitä hiljaa, avaa Sanassaan meille Jumalan totuuksia ja kun häntä rukoilemme ja hänen edessään hiljennymme voimme kuulla joskus, kuinka hän nimeltä kutsuu meitä seuraansa ja sanoo: Tulkaa minun luokseni, kaikki te jotka kannatte raskaita kuormia, minä annan teille levon. Tai hän jollekin toiselle sanoo: Sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi, mene äläkä enää syntiä tee. Ja jollekin hän sanoo: Minä olen elämä ja ylösnousemus. Uskotko sen?

Vakuuttuminen ylösnousemuksesta, siitä, että Jeesus elää, se mitä me usein niin väsyneet, toivottomat ja penseät uskossamme juuri tarvitsemme, voi tapahtua. Se tapahtuu siellä missä hänet kohdataan, kuuliaisuudessa hänen sanalleen ja anteeksiantamuksen vakuuttumisessa ehtoollisaterialla. Tuntematon voi muuttua meille tunnetuksi Vapahtajaksi ja se on suurinta ja parasta mitä meille voi tapahtua.

Tie uskoon on meille viitoitettu. Sana neuvoo tien, kuuliaisuus vie ylösnousseen tuntemiseen, Hänen, joka kutsuu luokseen ateriallakin ja kokemaan hänessä kerta kaikkiaan syntien anteeksiantamuksen. Kun sille tielle lähdemme, niin mekin sanomme: "Se on Herra, hän elää".