Allan ja Salli asuvat parinkymmenen kilometrin päässä Mikkelistä, Koivikossa, jossa heillä on pieni maatila. Pihassa on hevosille rakennuttu tarha ja talli. Hänellä on tallissa neljä hevosta, joiden joukossa yksi poni, Allanin ja Sallin pojan Taiston lapsille hankittu. Lastenlapset Sofia ja Sara käyvät ajoittain ratsastamassa ponilla. Allan hoitaa itse hevoset ja treenaa niitä kilpa-ajoja varten. Kilpa-ajot eivät kuitenkaan ole itsetarkoitus vaan hevoset, jotka ovat Allanille henki ja elämä. Kun pienestä pitäen on hoitanut hevosia niin ei niitä ilman osaa olla, toteaa Allani.
 
Astun sisälle porstuaan, jonka ovella lapussa lukee suurin kirjaimin ”ottakaa kengät pois”. Eikä ihme sillä tallista sisälle tullessa saappaissa tulee mukana likaa. Salli on siisti ihminen ja päätän etten mene sisälle kenkineni vaan jätän ne kohteliaisuudesta tuvan porstuaan. Salli ja Allan ottavat minut sydämellisesti vastaan ja heti laitetaan ruuat ja kahvi pöytään kuten monesti aiemmin. En ehdi kauaa istua kun Allan alkaa kysellä kaikenlaista ja jutut menevät yhteen. Ennen kuin ehdimme pitemmälle puheissamme päätän ottaa ”ohjakset” käsiin ja kysellä hänen toimistaan, harrastuksistaan. Olen päättänyt kirjoittaa jostakin romanista Romano Boodokseen, kertoakseni ihmisistä, joita tunnen ja arvostan ja jotka kunnioitettuja valtaväestön keskuudessa. Mediassa ei heistä useinkaan kerrota. Harmittaa se että kerrotaan romanista, joku tappoi, varasti ja petti, ruokitaan rutkasti perinteisiä ennakkoluuloja romaneja kohtaan. 

Allan Valentinin tyylisistä miehistä tulisi kertoa sillä he ovat suola romanikulttuurin keskellä. Allan on sillanrakentaja tummien ja vaaleitten välillä. Puheemme liittyy hevosiin, jotka ovat tuoneet Allanille paljon ystäviä. Gaajeet tulevat lapsineen meille harrastamaan ratsastusta. Erityisesti poni on toivottu ratsu pienemmille. Näiden vierailujen aikana moni Mikkeliläinen on tullut tutuksi ja ennakkoluulot romaneja kohtaan on kaatuneet, Allan väittää. Allania on helppo uskoa, sillä olen oppinut tuntemaan hänet kohteliaana romanimiehenä, joka tulee hyvin toimeen kaikkien ihmisten kanssa. Joku on todennut että jos Allanille joku suuttuu niin vika on hänessä itsessään. Allan on mielestäni hyvä esimerkki miehestä, joka elää täyttä romanielämää ja on silti sillanrakentajana gaajeitten (valtaväestön) ja kaaleitten (romanien) välillä - hän on yksi hienoimpia romanimiehiä. Allanilta sujuu myös hevosenkengitys, jota palveluja toiset hevosmiehet tulevat Allanilta pyytämään. On hyvä että jotkut vaalivat vielä romanien perinteisiä ammatteja kuten kengityssepän toimet. Yhteydet valtaväestön kanssa ovat sujuneet hienosti, ’ minuun on suhtauduttu erittäin myönteisesti ja palvelut on kelvanneet, ei olla katsottu rotuun, toteaa Allan myönteisesti.

Allan harrastaa hevosten hoitoa ja raviurheilua, mutta leipätyönsä hän tekee Koivikon Kasvu Yhteisössä, joka on entinen koulukoti mutta saanut uuden nimen. Allan on toiminut siellä valvojana vuodesta 1991 lähtien. Allan kertoo, että hän on saanut nuoriin hyvän kontaktin. Kun romanilapsia sijoitetaan Koivikon Kasvu Yhteisöön niin vanhemmat ovat mielissään todetessaan, että hoitajien joukossa on yksi romani. Lapset myös ovat tunteneet paikan enemmän omakseen kun ovat nähneet Allanin muiden työntekijöiden joukossa. - Samoin työntekijät ovat saaneet tietoa romanikulttuurista kauttani, toteaa Allan. Hän kokee työnsä mieluisaksi lastensuojelualalla ja pitää nuorista. Ne ovat hänelle haaste ja hän tulee heidän kanssaan hyvin toimeen. Kun kyselen millaisia lapsia koulukodissa on niin Allan väittää, että nuoret ovat normaalilapsia, mutta vanhemmat eivät tahdo pärjätä heidän kanssaan. Nuoret sijoitetaan Koivikon koulukotiin Kasvun Yhteisöön ja olemme saaneet myönteisiä tuloksia monen nuoren kohdalla.
- Heidän kouluintonsa on kasvanut ja he ovat voineet keskittyä opiskeluun ja koulun loppuun suorittamiseen, väittää Allan innokkaana. Selvästi näkee, että Allan arvostaa työpaikkaansa ja kehuu työtovereita ja johtoa. Hänen mielestään kaikki on hyvin. Allanin mielestä työpaikalla menee hyvin myös siksi, että heillä on paljon ammattitaitoisia työntekijöitä, jotka saavat aikaan tuloksia nuorten tukemis- ja kasvatustyössä.
- Lapsi on toinen lähtiessään takaisin kuin tänne tullessa, hän jatkaa. Nuori saa myös monipuolisia harrastusmahdollisuuksia, koulunkäyntiä avustetaan ja tuetaan.
- Ei sovi myös unohtaa viihtyisää maalaisympäristöä, joka tarjoaa nuorille erinomaiset mahdollisuudet keskittyä keskeytyneisiin opintoihin, vakuuttaa Allan.
 

Pari tuntia on vierähtänyt ja Allan on saanut minut vakuuttuneeksi siitä, että hän on tosissaan toimiessaan lastensuojelutyöntekijänä. On turha väittää ettei romanit tekisi työtä jos heille sitä tarjotaan. Allan on hyvä esimerkki tästä.  Henry Hedman

<-- Romano Mission etusivulle